Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Vasta, kun taivahat luo sekä maat ihaloiset ja uudet Herra, niin Pohjolan laulaja alkavi, ei väsy konsaan. Aamusta iltaan. Kas ruskoa, kuin kultaisna Se idäss' tuolla heilamoi, Jo nousi armas aamunkoi Oi neitonen, sä nouse pois, Tuo rusko muuten poistua vois, Se suudelkoon sun liekki syöntäsi Ja lentäin taivoon vieköön mielesi!
Oi, kuink' arvoton ois maalima ääretöin Kulta-aurinkoneen, kiiltävin hempuineen, Mailman suhtehen, jonka Hehkuin tuon kera helmailen! Minkä maasta hän sai, tai mitä taivas soi, Helpomp' ei erottaa, kuin mitä taivaallen Pohjan maalasi ilta Taikka ruusukas aamunkoi. Huimaa sielua, kun katselen silmiin tuon! Niinkuin nähtävinäin ois meri pohjatoin, Kunnes hortoni haihtuu Huulten purppurasuudelmaan.
Muutamat ovat nojanneet päänsä rintaa vasten, toiset ovat heittäneet sen taaksepäin. Aamunkoi alkaa jo valaa ruusuhohdettaan yli kaiken maan. Ilma on raitis ja kaunis. Sotamiehet heräävät. Loistava aamu loihtii heidän eteensä tuntemattoman seudun pimeästä ja usvasta. Missä on nyt Pognembin? Ympärystö on jo tuntematon, ja kaikki on toisenlaista.
Notkea kuin nuori wesa, keweä kuin aamusumu, kirkas kuin nousewa aamunkoi ja lempeä kuin kesäkuun tuulosen hengähdys, oli hän; olipa niinkuin hän olisii ollut yli kaikkien kuolewaisien.
Toista oli ennenaikaan, kun Morholt saapui Weisefortin satamaan ja kansa otti hänet vastaan riemuhuudoilla, samoin hänen sisarensa kuningatar ja sisarentyttärensä, Isolde Vaaleahius, kultakutrinen, jonka kauneus jo loisti yli kaikkien muiden niinkuin nouseva aamunkoi.
Tyttö on oikea »rusosorminen Aamunkoi...» Ja tiedätkö mitä hän vielä muistuttaa?
Jo levitti aamunkoi punaisen vaippansa itäiselle taivaalle, linnut heräsivät unestaan ruveten vierastaan viserryksillä tervehtimään. Helena istui matalalla kivellä, lirisevän puron reunalla, joka vasta oli keväisestä kiireestään päässyt ja nyt rauhallisena suuteli kevätaurinkoa etsivien pulpukaisten päitä. Mitä ajatteli neito, minne oli mielikuvitus hänen sielunsa liidättänyt?...
Aurinko oli jo laskeutunut, jättäen jälkeensä luoteiselle taivaalle punertavan hohteen, joka tänä vuodon aikana sammuu vasta silloin, kun aamunkoi koillisessa syttyy. Valkeilta pilkuilta näyttivät kalalokit luodon yksinäisillä kivillä tuossa himmeässä maisemassa. Lämpimän päivän jälkeen vielä viivyttelevä auer edensi esinettä ja teki valonkin niin kummallisen salamyhkäiseksi.
Hän huomasi vaan että hänen poskensa alkoivat hehkua, kun veturi ryhtyi vanhaan liverrykseensä: "Puolalainen härkä! Härkä Podoliasta!" Magda! Magda! Magda! Ja tuntui hänen olonsa hyvin tuskalliselta. Ensimmäinen, kalpea aamunkoi valaisee unisia ja vaivoista väsyneitä kasvoja. Penkeillä lepäävät sotilaat niin hyvin kuin voivat.
Oi, minä olen aivan hengästynyt. Oi, luojani! Minä menin tervehtimään rouvaa ja niin näin hänen tulevan minua vastaan kuin kuningatar, kauniina, raittiina, kuin kukkanen, kukoistavana, kuin aamunkoi... Oi, kuinka on lämmin, kuinka minä olen hengästynyt! Magda otti esiliinansa ja pyyhki sillä hikisiä kasvojaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät