Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. toukokuuta 2025


III. Kokoelmasta Väljemmillä vesillä. Väljemmillä vesillä Elämän laulu I " " II " " II " " IV " " V " " VI "Yhteisvoimin yhteistyöhön" Kansalleni Juhlaruno En jouda, en jouda I " " II Maisterikekkerit Kuusi kalliolla Vuoden vaihteella Syksyinen mieliala Niin herkkä kuin haavanlehti Talvitunnelma Väsyksissä olen kuin siipehen ammuttu lintu Onnensa kukkulalla Niin uskollisna kuin taivaan tähdet Hän Vastaisen ajan vieno auerpilvi Kuin leikki lämmin säde suvipäivän Et lempesi haavoja lääkitä voi Kuin kuolisi kuutamon kultainen vyö Niinkuin merten myrskysäillä suutelin häntä ja itkin

Elämän laulu, kirjan kannattava runosikermä, on tämän tyyntyneen, voitollisen tunteen ja ajatuksen hymni maailmankaikkeuden myönteisille voimille, kaiken yksilöllisen tragiikan ohitse ja yläpuolitse. Joskus voi vielä joku katkera, vihlaiseva runo, kuten Ma olen kuin siipehen ammuttu lintu tai Onneton hänen pakahtuvasta povestaan singahtaa.

matkani suunnan ja valkaman tiedän ja sinne mun toivoni vain halajaapi, mut kohtalon nuoli mun siipeeni sattui, se lentoni vauhtia vaimentaapi. Siks olen kuin siipehen ammuttu lintu ja toisien rinnalla riehua koitan, vaan heikko jos onkin jo siipeni lyönti, niin toivon sentään: kohtalon voitan. Syysyönä 1892. Hän on mun, hän on mun, minun ainoastaan, sen kuiskasi mulle hän vasta.

olen kuin siipehen ammuttu lintu, Mi toisien jälkehen pyrkiä koittaa, Vaikk' kuoleman enteet jo suonissa tuntuu Ja raukea velttous jo kohta sen voittaa. matkani suunnan ja valkaman tiedän Ja sinne mun toivoni vain halajaapi, Mut kohtalon nuoli mun siipeeni sattui, Se lentoni vauhtia vaimentaapi.

Siks olen kuin siipehen ammuttu lintu Ja toisien rinnalla riehua koitan, Vaan heikko jos onkin jo siipeni lyönti, Niin toivon sentään, kohtalon voitan. Syysyönä 1892. Hän on mun, hän on mun, minun ainoastaan, Sen kuiskasi mulle hän vasta. Miten voisin hillitä mieltäni siis, En huoli maailmasta.

Päivän Sana

heittoesineitä

Muut Etsivät