Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Tämän surun-äänen kuulivat ihmiset, mutt'ei kukaan tiennyt, mistä se tuli. Metsäruusu hämmästyi kovin, vetiihe nopeasti siimekseen takaisin ja itki, itki niin hurjasti, että hän aivan vaaleni ja olisi varmaankin kastunutkin, joll'ei yöhyt lahjoillaan olisi häntä virvoittanut.
"Kyökissä sinä, näen mä, aikasi olet ollut; näin minä arvelin: "Putelill' on kaula vaan pois on pää, Ja voitta, suolatt' on makea muiskus tää". Ja yhdessä he vielä lauloivat tuon yleisen arvoituslaulun loppuvärssyt: "Mikäs on se kieli, jonk' ei ääntä soi, Ja mitäs päivää yö ei seurata voi?" "Soljessa on kieli, vaan ei haastakaan, Ja tuomiopäivää yöhyt ei seurakaan".
*Laulu N:o 5.* Vait! Vait! Vait! Kenpä liikkui tuolla? Ken, ken? Enkö käynnin kuullut? En, en! Tuolla vuohi nuori, miss' on korkein vuori, huoletonna hypähtelee. Rastas lauluntansa lakkaa, unissansa yöhyt hiljaa henkäelee. KAARLO ja KUSTAA. Kuulehan, kuinka helkyttelee keijukainen! Hurmaavan näitkö katsehensa polttavaisen? Käypi ketterin kärpän askelin!
Verivalani vannonut oon. En tahdosta isien, ystävien kuin Hannibal muinen, en suitsussa jumalain alttarien. Minä valani vannoin kun yöhyt ylläni synkkänä uhkas, kun tähdet ei välkkyneet kannella taivaan, vihan salamat viilsi vain pimeätä pintaa, min alla purjehti pilvet. Verivalani vannonut oon.
Sua unten tähdistä siis suo mun kiittää; on meillä kahle toinen, kultainen, mi koskaan, koskaan ei katkee, joskaan en Sua löytäis joukost' ihmisten: on meillä mielikuvat, jotka riittää, kun tulee tunto kaiken-tyhjyyden. Soi, kello, kutsu kokoon kaikki kansa, jo yöhyt saapuu, ilta hämärtyy.
Hän lausui: "aina muistan tuon pienen tyttösen, Ain muistan tytön muodon ja katseen murheisen." Elias. Impyen armas, uinuos sie, Tähtyet taivahan valvoo, Taivahan enkelit suojasi lie, Ne sulle rauhaa tarjoo: Uinahda, impyen', rauhassa vaan! Yöhyt jo ääneti kattavi maan! Impyen uinahda laulaissani, Vaipuos vienohon rauhaan, Sävel, mi kaikuvi syömmestäni, Saattaa sun unien maahan.
»Soi simapilli, kutsuos immet kuusikon helmasta karkelohon! Kuutamo kaunis alkava yöhyt kaikki ne käskevi karkelohon. Liehuos liina, huiskios huntu, verho sa ihanan impeyden! Impinä täällä vain elon kaiken leijaamme lehvillä kuusosien. Ei sinipiiat lemmestä huoli, aarre se vainen on ihmisien. Aarreko? ei vaan kalvava tuska, riemun ja onnen mi ontoksi syö.
Uinahda, impyen', rauhassa vaan, Yöhyt jo ääneti kattavi maan! Elias. KEV
Siell' ikuinen liekki hohtaa Ain' uutta tuskaa niin, Taas armas yöhyt, muille Mik' antaa jäseniin Levon ja suloista unta Silmille sirottaa, Vain lisää minulle tulta Tää myrskykö vilvottaa Vois mieltä miehen, mi kuolla Tahtoisi eikä voi, Ei tohdi, vaikk' olis hauta Leponi ainut oi! Mutta mitä kuulenkaan! Johan täällä lauletaan. Nyt tanssimme taas Emme ulvontaas, Myrsky ärjyvä, pelvolla kohtaa.
Veikko: »Anna, sisko, ruusu tuosta, ruusu ihanaisin, että viedä immelleni illalla sen saisin!» Sisko: »Ota ruusu! Lemmellesi annan ruusun parhaan oma lempi ryösti multa elon ruusut varhaan.» Synkkä on yöhyt ja öiset saaret, tumma on taivon vyö Tummana impeni ihanan kaulan kaartavi kutri-yö. Valkea, puhdas on aallon vaahto harjalla laineiden Valkea mieli on impeni armaan, pulmuni puhtoisen.
Päivän Sana
Muut Etsivät