United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun tyttö tuli ylös, syntyi kauhea meteli yläkerroksissa. Luultavasti sota ja tappelu. Niitä portaita virtasi alas karkeilla haukkumasanoilla sekoitettu löyhkä. Vihdoin muuttui se sietämättömäksi. "Minä pyydän anteeksi", sanoi herra Broquette. "Vaimoni ottaa heti teidät vastaan." Hän lensi portaita ylös ketterästi kuin kissa. Hänen ärjyvä äänensä kuului ylhäältä.
Siell' ikuinen liekki hohtaa Ain' uutta tuskaa niin, Taas armas yöhyt, muille Mik' antaa jäseniin Levon ja suloista unta Silmille sirottaa, Vain lisää minulle tulta Tää myrskykö vilvottaa Vois mieltä miehen, mi kuolla Tahtoisi eikä voi, Ei tohdi, vaikk' olis hauta Leponi ainut oi! Mutta mitä kuulenkaan! Johan täällä lauletaan. Nyt tanssimme taas Emme ulvontaas, Myrsky ärjyvä, pelvolla kohtaa.
Ja hän rinteellen käy kallion Sekä kuiluhun katseen luo: Vedet, kah! jotk' äsken se ahminut on, Kita ärjyvä taas ylös ilmahan tuo, Ja kuin ukkonen kaukainen jylistellen Syvänteestä ne syöksyvät vaahtoellen.
Vihasta riehuva, ärjyvä peto ahtaassa kujassa! Se ei voinut päästä korkeiden vuorten yli, riehui siis, kunnes uupui. Se kesti kauvan, äärettömän kauvan. Markus alkoi vihdoin levottomuutta täynnä kulkea edestakaisin ahtaassa huoneessaan. Vihdoin rupesi selkenemään. Ukkosen jyrinä vaikeni ja sade taukosi.
"Hänen sanansa lensivät satoihin, tuhansiin, satoihintuhansiin kuten kulovalkea kuivissa puissa; nuo uljaat miehet päästivät huudon, joka oli kuin tuhatääninen ärjyvä meri, heiluttivat miekkojaan, ryntäsivät solaan, ja kreikkalaiset olivat poispyyhkäistyt ikäänkuin heitä ei olisi ollutkaan. Me olimme voittaneet ja olimme vapaat."
Hän raivoss' äsken nähtiin Kuin meri ärjyvä ja ääneen laulain; Päät' ohdakkeet ja kierrot seppelöivät, Maasapet, katkot, lusteet, polttiaiset, Ja kaikenlainen turha ruuhka, mikä Viljassa versoo. Sata miestä etsoon! Hakekoot vuoriseudun kaikki rotkot Ja tänne hänet tuokoot. Ken avun tuo, saa rikkauteni kaikki.
Mutta yhä meremmäksi mielemme piti, ulos isoimpien aaltojen otteluun. Uskalsimme sinne, viimeisille kareille, joita aalto ärjyvä kierteli ja vihasta valkeana kiehui. Takaisin työnsi meidät raskas tuuli, ja vaahtopalloina heitti meidät meri pois portiltaan. Alakuloisina ja voimattomina kantauduimme me takaisin vanhaan valkamaamme lahden pohjukkaan.
Jolla ei ole tehtävää, tai joka ei täytä tehtäväänsä, hänet kerran myrsky upottaa. Toinen on tuon miehen laita, Hän on määrätty elävänä toimittamaan ankaraa, kovaa työtä; siihen on hän alusta alkaen tottunut; meren aallot ovat hänet tuommoiseksi kasvattaneet, myrsky on hänessä herättänyt voiman tunnon, ärjyvä vihuri pelottomuuden.