United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin hyväneuvoisesti hän haastoi heille ja lausui: "Voi, suru suuripa totta jo koituu maalle Akhaian; riemuitsee Priamos sekä myös Priamon pojat totta, iliolaiset muutkin saa ilon kukkurapäisen nyt tämän kuullessaan, vihakiistaan kuinka te käytte, 257 neuvojat oivimmat te akhaijein, ottelijatkin. Vaan mua kuulkaa; nuoremp' on mua kumpikin teistä.
Heidät Hermes koht' unen helmaan herpasi kaikki, joutuen salvat siirsi ja portin tempasi auki, päästäen vaunuineen Priamon kera kuulujen lahjain.
Itkien virkki hän noin, mut tietämätönp' oli vielä Hektorin puoliso, sill' ei ollut kertonut kenkään, porteist' ulkona ett' yhä ottelemass' oli Hektor, vaan sisähuoneess' Andromakhe katon korkean alla laajaa, kukkaisaa kutomass' oli purppuravaippaa. Palveluneitosien hiuskaunojen juuri hän käski vett' ison kattilan kuumentaa, jott' ois kyly lämmin Hektorin kylpeä, kun palajaisi hän kamppaelusta. Ei polo arvannut, hänet ett' oli kaukana kylvyst' alle Akhilleun kätten Athene jo sortanut surmaan. Tornist' äkkiä nyt kävi parku ja voihke, ja suistui sukkula permantoon, jäsenissään karsiva pelko virkki hän neitosiaan hiuskaunoja näin puhutellen: "Seuratkoon kera kaksi, ma käyn kysymään, mik' on tullut. Ylhän tuo Hekaben oli ääni, ja kurkkuhun aivan syöksähtää sydän multa ja jäykiks allani polvet jähmettyy; liki lie Priamon nyt poikia turma.
Ympäri muurin miest' ajetaan, johon mielistyin, ja mun rintani täynn' on surkua Hektorin vuoksi, jok' uhrannut häränreidet Idan rotkokkaan laell' on monet mulle ja myöskin linnass' Ilionin. Hänt' aimo Akhilleus vainoo, kiitäen kiiruhtaa Priamon nyt muureja kiertäin.
Intoon syttyykin sydän, rinta jo uskaliaampaan, kaivaten kamppailuun sekä riehuun taistelon taajan, värjyy kiihkoissaan jalat alla ja myös kädet yllä." Hällepä vastasi näin Telamonin aaluva Aias: "Niin minun värjyy myös kädet ankarat peitseni varress', intoni syttynyt on, jalat allani ei pysy hiljaa, mittelöhön halu mulla on uskaltaa ypö-yksin tuon rajurientoisen Priamon vesan Hektorin kimppuun."
Vimmastui hänen surmastaan kovin mieli Odysseun; koht' esirinnast' astui ees, asu välkkyvä yllään, päin vihamiest', ihan luo, tähyellen, tarkaten urho, peitsen välkkyvän heitti, ja väistyi iliolaiset heittäjän tieltä. Mut ei ase turhaan lentänyt hältä, 498 Demokoonin kaas, Priamon sivupoian, Abydost' äsken tulleen, kuss' isän nopsia tammoja hoiti.
Menköön luo Priamon mult' Iris viestinä, että luota akhaijien laivain pois pojan armahan noutais lunnahin, lahjoin, jotk' ilahuttavat mieltä Akhilleun." 119 Kuuli ja totteli, ei Thetis empinyt kuuleajalka, oitis Olympon korkeudest' alas tuulena kiiti.
Kun tytärt' ylhän Zeun rukouksillansa he palvoi, Hektor Aleksandron meni kaunoiseen asumukseen, jonk' oli itselleen kera taiturien tämä tehnyt oivinten, mitä silloin maass' oli rikkahan Troian; nää esipylvähikön, salin laati ja kammion sorjan Hektorin, myös Priamon talon viereen, kalliolinnaan.
Pois häpeällä jo mun näkis saapuvan poutiva Argos, sillä akhaijit aattelevat heti syntymämaataan; voittajasaaliiks siis Priamon sekä iliolaisten argotar jää Helene; mut Troian maassapa maaten maatua saa sun luus kera kesken jäänehen työsi.
Yöpyi uhkeahan peräsuojaan itse Akhilleus, vienona vierellään Briseis kukkeaposki. Kaikkipa taivahiset sekä valjakonhaltiat urhot yön yli uinuivat, unen armaan valtahan vaipuin, valveill' yksin vain oli Hermes, tuottaja onnen, miettien mielessään, miten auttais laivojen luota kansain pään Priamon sivu valppaan vartion silmäin.