Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Hän vaikeni, ja vaiti oli myöskin Kenraali nuori, kasvoillensa vaan Nous veri, jok' oil rannat Kagulin Ja Saborin ja Largan punannunna; Sen keksi ruhtinas ja virkkoi taas: "Mun helppoon moitteeseni ette suostu, Ehk' ette ole mitään vikaa nähnyt? No, mitä krenatööri viittasi Hyvälle rivikumppalillensa?
Laula, nuorukainen, Ystävittes joukossa. Naura, nuori nainen, Siskojesi seurassa: Laulu tunteet jalostaa, Nauru leikit sulostaa; Koht' on laulu vaijennut, Neidon nauru katkennut. Lemmi, nauti, laula Silloin kun sen tehdä voit! Vieno on lemmen paula, Täys' oil malja jonka joit. Kehno se, ken ruikuttaa, Vaivojansa valittaa: Nauti, nauti nuorena! Sydän jäähtyy vanhana. Uneni.
Kuni juhlaksi Nyt oli sali laitettu, poistetut Kuvilta kaikki purppura-peittehet, Ja pöydän päähän, vierehen äitinsä, Komea istuin pojalle pantu oil. Odotti äiti ylpeä, kello löi, Ja saliin astui Dmitri, ei pukunsa Korea ollut, ei edes siistetty, Mut tavallinen vaan, jokapäiväinen, Ja arka silmänsä oil, mutta röyhkeenä Luo äidin astui hän kuni synkkä yö.
Ja kolmanneks hän oli noussut pöydästä Ja maljallansa koskenut Veljensä maljahan ja silloin lausunut: "Sun muistoksesi maljan juon, Sä Wolmar ruhtinas, sä, jonka käsistä Oon orjatartain perivä." Samana yönä majalla Miljutinin Oil seisahtunut aseissaan Ratsastaja, se oli Wolmar ruhtinan Juur uskollisin palvelia.
Kun maiset siteet laukee, Ja taivaan laulu soi, Mun äänein silloin raukee, Niin laulella en voi. Ja torvet ylähältä Kun kaikuu korviini, Niin lähdetään me täältä, Maan päältä, armaani. Siksi laulan. Oil öisen synkkä mieleni, Ja murhe ahdisteli; Myös kyynel peitti silmäni, Ja rinta huokaeli. Mut mietin: paremp' itkua On vaikka naureskella, Ja auvoisempi surua On vainen lauleskella.
Mutta kerran koska iltahetkel Kuusen kruunus tähti uneksui, Mies oil lepoon käynyt, sydämmensä, Lemmenlämmin ennen, kylmä oil, Mutta hänen otsalt aamu paistoi, Hänen huulilt hymy taivaallinen.
Kas kuvaa vaimon tuon, jalo poikani, Kas mustan silmänsä tulenleimua, Ja otsan kupua tukan varjossa! Hän juuri äitisi esi-äiti oil, Suvusta ruhtinain, sekä syntynyt Vuorilla Grusian liki tähtiä. Hänellä poika oil. Tämä aikaiseen, Samoin kuin säkin, koistansa läksi pois, Samoin kuin säkin, vuosia viipyi hän, Ja yksin linnassaan eli äitinsä.
Nuori sankari Syvästi koskettuna siihen virkkoi: "Parempi korkeutta, ruhtinain, On mulle maamme eestä taistella, Sen onnen sain, en muuta pyytänyt. Unistain olen uneksinut mäkin Oil kauniin Venäjälle uhrata Min siltä sain, mun vakaan sydämmeni."
Hälle jo luvattu kaunisvöinen Impi ennen annettu ei nuuri Seppo kun työns oil suorittanunna, Sammon Pohjolahan takonunna. Sopineet oil miehet keskenänsä: "Sille neito antaminen, jolle Mielellämmin sanoo lähtevänsä." Kun nyt astuit tupaan koettelolle, Wäinämöiselle ois impeänsä
Sanottu; ja taas hän linnan pihaan joutui. Tuolla muista loitompana Seisoi vaimo, kaunis vaikka huolet hänen Kasvojaan oil valkaissunna. Kaksi poikasta hän piti käsissänsä, Molemmat kuin kukat kauniit, Kirkastetun silmän kyyneleissä asui Hiljainen ja nöyrä pyyntö. Liikutettu keisarinna ihmetellen Katsoi rukoilijan puoleen, Seisahtui ja siirti ruhtinattarehen Kysyväisen silmäyksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät