United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taas hellällä haastelulla Sä herätä minut, ja kuiskehin Mua viihdä ja kerto'os katsehin, Ett' yhä mun armas on koi, Ett' yhäti säihkyvi eloni soihtu, Ett' auvoni antavi lempes loihtu, Mi taivaani mullen toi. Pompeijilainen »viinitupa» ja klassillisen painin harrastajat.
Lahjojas mullen joka hetki Suot, ylläpidät, ravitsetki, Ilolla sua pidän mä Siis silmieni edessä. Sun ratoksespa, äiti hellä, Saan virsiäni viserrellä, Kun kuulet laulu-kieleni, Sä ymmärrät mun mieleni. Sä silmäterä, helmi kallis! Josp' aina taivaan Herra sallis Vaan hyvin käydä sinulle, Se onni suurin minulle.
Kas, pian muuttuvi kaikk'. Kun häät on ollehet, käskee miesi, ja nöyrä on vaimo ja sois vaan mieliksi olla; vaan sitä ennen taas se on hän, joka käskyjä antaa. Muistanpa kuinka ma itseki, kun tuli hän, joka sitten mullen miehenä uskollinen oli kuolemahansa kuink' olin käskevä, korska ja kallis pyyteä, kunnes mun kotihinsa hän vei, miss' sitten tottelin riemuin.
Kuni tuonelan tienoita käyn, Surun virroilla viivyttäyn; Mä varjojen ohitse kiitävän kuulen, Soi äänensä mullen kuiskeesta tuulen, Kuin muotoja nähdä mä kalpaankaan! Kädet niille mä ojennan lempivät; Vain äänet vastahan väikkyvät, Elo aaveita mullen on vaan. Tulkaa, tulkaa, ostakaa!
Tuoll', armas, seppelehen ikuisista Enkelit sitoo sinisirkkuisista; Ei siihen koske miekka himoisen. Siell' Aksel, kirkastumia vastaas tullen, On ansaitseva sinut, ainoisen, Miss' sula rakkaus ei rikos mullen. Hyvästi, Valpurini! Wilhelm tulee, Valpuri hänen muassaan. WILHELM. Hän viel' elää. Sa kuulitko? Hän Valpuria maini. VALPURI. Ma sain jäähyväisensä viimeisen. Oi, Aksel, elätkö?
Sä maailma oot mullen. Ja ilo tuolla alkoi nyt, Näät lempeeks kyyhky luultiin, Mut kohta kun hän ohjat sai, Jo toista kieltä kuultiin; Tyranni näät hän tunnoton Ol' Afroditeen luontohon. Sä kyyhkyn tuon oot kaltainen, Mun kävi lailla noiden: Sun silmäs lempeet, armahat Mua käskee kammitsoiden.
Seppeliks ruusuja solmikaa! Ne muistoja menneitä tarinoi, Kotitienoon kuiskehet mullen soi, Kun ruusut pöytäni purppuroi. Nydia tapaa Julian. Pakanallisen sisaren ja kääntyneen veljen välinen keskustelu Erään atenalaisen huomioita kristinuskosta. »Kuinka onnellinen Ione onkaan! Ihanaa on saada olla aina Glaukuksen rinnalla, kuulla hänen ääntään. Ja hän voi nähdäkin hänet!»
Se silloin säihkyy ja hehkuu Päin taivoon korkeaan; Se tuoksuu ja itkee ja värjyy Nyt lemmenvaivojaan. Tuo, kultani, kätöses rinnallein Ja kuule kuin sykkivi sydämein! Siell' ilkeä nikkari asustaa Ja arkkua mullen valmistaa. Yöt, päivät vasara siellä käy. Ei unta se minulle suovan näy. Työ tehkää, nikkari, joutuisaan, Jott' oitis rauhassa nukkua saan.
HERTTUATAR. Vai kiire? Minä sua, Herra tietköön, Kivulla, hengentuskall' odottelin. RICHARD. Ja enkö teille vihdoin hoivaa tuonut? HERTTUATAR. Et, kautta pyhän ristin! Maalle tullen Sa heti maan teit helvetiksi mullen.
Se suhde on untuvanhieno Ja hellä kuin päivän koi. Niin hieno, särkymist' että Sen peljätä täytyy, voi. Voi, jos se, voi, jos se särkyy, Jos onneni rikkauntuu, Niin pimene, pimene, päivä, Ja sammua saat myös, kuu! Ei iloa, ihannetta Täss' elossa mullen ois, Jos onneni hautauskellot Mun korviini kerran sois!