Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Hoi! maalle, pedot maalle, tokko tottelette? Mene matkoihisi, vanha Hektor, muuten muokkaan nahkasi laastukillani, kun saan sinut käsiini." Koirat tunsivat isäntänsä äänen, ja ensin uituaan kappaleen matkaa viistoon, ikäänkuin eivät kernaasti luopuisi otusta ajamasta, vaan eivät myöskään uskaltaisi jatkaa ajoa, tottelivat ne viimein ja palasivat maalle, missä täyttivät ilman ulvonnallaan.
Kuin terotettua kirvestään mies vanttera nostain iskee sarvien taa härän, nurmill'-yöpyjän, niskaan ratkoen jänteet kaikki, ja keikoten kaatuvi härkä: niin selin keikkosi mies, kun tunkihe kiitävä keihäs ruumiiseen terin raatelevin, elo karkkosi hältä. Peitsen välkkyväpään heti Hektor suuntasi vastaan.
Kun liki tammea ehti ja Skaian porttia Hektor, Troian vaimot, tyttäret koht' uron ympäri kertyi, veljiä, poikia, puolisojaan, sukulaisia muita tiedustain; tulijain hän kaikkien turvata käski taivahisiin rukouksin; vaan mure vartosi monta.
Vaan sinä kohdata et, et katsoa tohtinut silmiin Aiast' aimoa, et sotamelskeess' iliolaisten iskeä mies päin miestä, kun et vedä vertoja hälle." Vastasi tuimana katse jo Hektor heiluvaharja: "Glaukos, kuinka nyt, mielevä mies, puhe laaduton sull' on?
"Niin, niin, tuomari," vastasi metsästäjä salatulla naurulla ja sillä tyytyväisellä katsannolla, joka osoittaa tietoa oman taidon etevämmyydestä; "te poltitte ruutinne ainoastaan lämmitelläksenne vähän tänä kylmänä iltana. Luulitteko tuolla talospyssyllä voivanne hillitä täysikasvuista metsäkaurista, kun Hektor ja Hurtta olivat aivan sen kintuissa?
Vastasi tuimana katse nyt Hektor heiluvaharja: "Pulydamas, noin neuvoen etp' ole ystävä mulle, muuten muuta ja oivempaa toki tietänyt oisit; vaan vakavissasi jos sinä tottakin moisia haastat, silloin taivahiset älyn vieneet sult' ovat varmaan, kun jylykorkean Zeun sanan unhottaa sinä käsket, tuon lupauksen, jonka hän itse on nyökäten suonut.
Ensiks Aiaaseen jalo Hektor suuntasi heiton, juuri kun kääntyi kohti hän, eik' ohi kiitänyt keihäs, vaan kävi siihen, kuss' oli ristikkäin yli rinnan kilven kannikehihna ja miekan päähopeaisen; nuo ihon sorjan suojeli. Sen näki suuttuen Hektor, kourast' ett' oli suott' ihan lentänyt pistävä peitsi, parveen kumppanien jo hän väistyi karkoten turmaa.
Kons' eli Hektor vielä ja kiehui kiukku Akhilleun, vallat, kaupungit Priamolt' oli vaipumatonna, senp' ajan seisoi myöskin akhaijein mahtava muuri.
Tuollapa taas, vasen kuss' iki-itketyn taiston ol' ääri, kuulu Aleksandros soti, mies Helenen hiusheljän, kiihtäen kumppanejaan sekä kannustain kahakoimaan; virkkoi astuen luo heti Hektor, nuhteli julki: "Surkea mies, kuvaurho, sa kuihkoja, naisien narri, Deifobos mihin jäi, Helenos mihin, ruhtinas uljas, Asios Hyrtakon juurt', Adamas mihin, Asion poika? Missä on Othryoneus?
Vastasit, Patroklos, hepourho, sa vaipuvin voimin: "Riemua, Hektor, nyt, hyvin kersku, kun Zeus Kronossynty voittaa soi ja Apollo jo sun, minut helppopa heidän maahan ol' iskeä, itse kun mult' asun riistivät ensin. Vaikk' ois kymmenkuntaa kaks sun laistasi tullut, peitseni voimapa koht' ois heidät kaatanut kaikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät