United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Diskos-kiekkoa min käsi kiidättää väkiheitoin, voimia nuoria koittain kons' uros aimo sen heittää, yht' etähälle hän pääs ohi, vaan hevot Atreun poian jälkeen jäi, sill' itse hän hiljentää koki niitä, yhteen törmänneet hevot ettei ois kaviokkaat, vaunuja sorrelleet punossorjia, suin somerikkoon itse he viskauneet ajokiistan kiivaudessa.
Lens ase päin jo Aleksandron, valahuttaja varjon, Atreun aaluvan iski se kilpeen ympyriäiseen; mutt' ei murtunut tuo, terä vasten kilpeä vankkaa käpristyi.
Laulaos, oi runotar, viha Peleun poian Akhilleun turmiokas, mi akhaijeja löi lukemattomin tuskin, monta mi Hadeen luo väkivoipaa sielua syöksi sankarien, heist' itsestään teki koirien riistan, lintujen eineen Zeun sepä täyttihe neuvo ja päätös, kerta kun ensistään sopurikkoon Atreun poika, miesten valtias, riitautui sekä aimo Akhilleus. Noin kuka kuolematon vihakiistaan kiihteli heidät?
Mutta kun toiset taas katon all' oli Atreun poian, maljoin kultaisin tulijoitapa tervehytellen kilvan akhaijit nousivat kaikk' uteluin ylen kiihkein; tieteli ennen muit' Agamemnon, valtias miesten: "Virka, Odysseus oiva, sa kunnia kuulu akhaijein, suostunut torjumahan tulen laivoilt' onko hän tuiman vaiko on kieltäynyt, miel' ylväs täynn' yhä vimmaa?"
Viisaimmaksipa mielessään toki päätteli vihdoin, ett' Uni pettävä luo Agamemnonin, Atreun poian, lähtisi, viitaten siivekkäät sanat sille jo virkkoi: "Käy, Uni pettävä, luoksi akhaijein laivojen nopsain, hiipiös ääreen siell' Agamemnonin, Atreun poian, kaikk' ihan tarkalleen puhu, kuin sanat sulle nyt annan.
Heti maahan puski nyt, jänteen jännittäin, hän jousta ja taiten laski sen tanterehen; piti kilpiä kumppanit eessä, ettei hyökkäis päin pojat aimot akhaijien, kunnes kaattuna ankara ois Menelaos, Atreun poika.
Pattoa kammoten tuohon akhaijit kaikki jo suostui, suomaan kunnian hälle ja saamaan loistavat lunnaat; yksipä suostunut ei, Agamemnon, Atreun poika, vaan hänet herjaten laittoi pois, sanan ankaran lausui: "Laivain kaarevien lähivaiheill', äijä, sä ällös tielleni astuko, viipyen nyt tai saapuen vasta, taikk' ei auttava lie sua sauva ja lehvät Apollon!
Argotar aarteineen Helene heti Atreun poikain haltuun vietäköhön, sill' ottelu vannomiamme on valaliittoja vastaan; eik' ole onnea siitä kuunaan koituva meille, jos emme me nyt tätä tehne."
Huusi nyt Antilokhos, noin kiihtäen orheja taaton: "Hei, hevot, laukatkaa tekin, menkää, min jalat jaksaa! En kera valjakon tuon toki kilpaan vaadi, jot' ohjaa urhea Tydeun poika, Athenepa itse nyt antaa vauhtia sille ja suo hänen voittaa kunnian kuulun; vaan hevot juoskaa kiinni te ainakin Atreun poian, älkää jääpykö jälkeen, jott' ei löis häpeällä Aitha, mi tamma on vain.
Ei sua kurjempaa kuvatust' ole, sen sanon, kuinka mont' uhaks Ilionin kera kulkikin Atreun poikain. Hammastellen siis älä haastele valtiahista, heit' yhä herjaillen sekä kärkkyen vain kotimatkaa. Emmepä tarkoin tiedä, mik' on tämän loppuna kaiken, suotuko lie kotitie vai suomaton meidän akhaijein.