Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Mutta kun rientäissään liki tullut toist' oli toinen, viskasi keihään, eip' osunutkaan Atreun poika. Syöksi nyt peitsen päin Menelaon kunniakuulun kilpeä Peisandros; toki tutkaint' ei läpi saanut, vaan iso kilpi sen esti, ja katkesi kahtia keihäs, vaikka jo riemahtain uros uskoi voittanehensa.
Atreun poikapa kiihtäen riens aseparvien kesken: "Ystävät, olkaa miehiä nyt, uromielt' osotelkaa, 529 kunnostaukoot kaikk' asekiistass' ankarin kilvoin. Kunnostauvia näät useampia jää kuni kaatuu, vaan tuhoansapa maineeton ei väistyjä vältä."
Mutt' oli ontevien merenlaskija-laivojen luona vimmoissaan hän työst' Agamemnonin, Atreun poian, kansain pään; liki merta nyt, äärell' aaltojen tyrskyn miehet mielikseen löi leikkiä, kiistasi kiekoin, keihäin, jousinkin.
Virkki, ja jänterikäs käsi kahvaan jäi hopeaiseen; huotraan survaltain väkimiekan nouti Athenen mieltä jo mies. Vaan itse Athenepa kiiti Olympoon, linnaan aigiinkantaja-Zeun, jumalaisehen joukkoon. Mutta Akhilleus taas uhitellen Atreun poikaa 223 virkkoi näin vihalausein, ei sydän lauhtunut hältä: "Juopunut, koira sa silmiltäs, sydämeltäsi kauris!
Näin sanat siivekkäät jopa lausui sankari hälle: "Taas, tytär aigiinkantaja-Zeun, sinä miks olet tullut? Vai näkemään ylimielt' Agamemnonin, Atreun poian? Vaan minä sen sanon sulle, ja täyttyvä myös se on totta: röyhkeydestään hält' äkin mennyt herja on henki."
Vaan viha rintani kuohuttaa, kun muistelen, kuinka julkean kohtelun sain minä danaolaisien kuullen Atreun poialt' aivan kuin mikä kulkuri kurja. Niinpä te menkää siis sekä viekää vastaus selvä. Ennen huolia en sodast' aio ma hurmehisesta, kuin sotikuulun lie Priamon vesa, loistava Hektor, leiriä myrmidonein sekä laivojakin liki tullut, surmaten miehiä Argos-maan, tulin pursia polttain.
Aamull' Idaios tykö laivain kaarevalaitain menköön, viestit Aleksandron, sodan syyn tämän, kuulkoot Atreun poiat hält', Agamemnon kuin Menelaos. Mielevän kuulkoot myös sanan, laata jo ett' asemelskeen sallisivat siks aikaa kuin väki vainajat polttaa. Sitten taas soditaan, kunis saattaa sallima vihdoin taistelon päätökseen, suo voittaa jompienkumpain."
Täst' oli Orsilokhos, ison kansan kaitsija, siinnyt, Orsilokhos jalomielen taas oli taatto Diokleen, juurta Diokleen taaspa ol' Orsilokhos sekä Krethon, kaksoiset, hyvin harjauneet asekiistahan kaikkeen. Kukkeimmillaan nuo tuli tuomina laivojen tummain saartoon Ilionin hepokuulun akhaijien kanssa Atreun poikien, niin Agamemnonin kuin Menelaon, kostelijoiksi; mut yltäsikin urot kuolema siellä.
Ruokiin ryhtyivät he nyt valmiisiin, valioihin. 221 Mutta kun kyllältään oli syöty ja juotu, jo Aias viittasi Foiniksille; sen keksi ja maljan Odysseus täytti, Akhilleut' aimoa näin nyt tervehytellen: "Terve, Akhilleus, eip' ole uupunut atria runsas, ei majass' äsken juur' Agamemnonin, Atreun poian, eikä sun luonasi nyt; monet täällä on tarjona herkut; mutt' ei atria armas meill' ole aikehenamme, vaan tuho peljättää, joka meillä on silmien eessä, Tietymätöntä on, voiko nyt säilyä vai tuhon saako laivat teljokkaat, jos et vyöty jo sankarivoimaas.
Siispä nyt kamppailuun yht' aimona, kuin olit aina!" Vastasi Idomeneus, jalo Kreetan urhojen päämies: "Atreun poika, se usko, ma ain' olen kumppani altis, niinkuin vahvan tein lupaukseni sulle ma kerran.
Päivän Sana
Muut Etsivät