United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Virkki, Noemonin, Antilokhon asekumppanin, huostaan antaen tamman, vaan piti itse hän kattilan kirkkaan. Sitten Meriones sai kultatalenttia kaksi, saapuja neljäs. Vaan parikorvapa kattila viides viel' oli palkinnoista, ja kautt' uropiirin Akhilleus astui Nestorin luo ja sen antoi hälle ja lausui: "Ottaos, vanhus, tää, ain' olkoon sulle se kallis peijaismuistona Patroklon; sill' et näe toiste hänt' urohissa Akhaian.
Itkivät muistoissaan he nyt, eessä Akhilleun jalkain Hektoriaan siin' itki ja vääntelihen polo vanhus, taattoa taas ikävöiden Akhilleus itki ja vuoroin kuoloa Patroklon; majan kaiken voihkina täytti.
Kun vihamies oli viel' Agamemnonin aimon Akhilleus, helpomp' ahdistaa oli meidän akhaijeja silloin; ain' ilomielin itsekin tääll' liki laivoja yövyin, toivoin valtaavamme jo laivat kaarevakeulat.
Siihen viimeisen virumaan minä löin, ja akhaijit Buprasionist' ohjasi pois sotivaljakot vinhat; kuului Zeun jumaloist', urohistapa Nestorin kiitos. Noin uros urkenemaan olin muinoin. Mutta Akhilleus uljas on vain iloks itselleen; viel' itkevä totta kyynelet karvaat lie, sotikansa kun sortunut kaikk' on.
On surku mun kuoloon-käypiä noita. Itse ma istumahan toki jään laell' ylhän Olympon, katselemaan halumielin. Vaan tepä muut ikivallat, Troian miesten luo alas menkää nyt ja akhaijein, saatte nyt auttaa kumpiakin, kuten mieli on kunkin. Sillä jos raivota saa omin valloin nopsa Akhilleus, hänt' ei hetkeäkään voi torjua iliolaiset.
Thetis, joka muka tiesi että Akhilleus, jos hän menisi sotaan, oli aikaisin sortuva manan maille, vei hänet salaa, hänen ollessaan vielä nuorena poikana, Skȳros-saareen, sen hallitsijan Lykomēdeen taloon, kasvatettavaksi siellä tytön puvussa Lykomēdeen tyttärien parvessa.
Vaan nyt Akhilleus tuimana karkasi päin hänet kaataakseen, tuhotakseen, huutaen hirmuisesti; mut Hektorin kätki Apollo, kuin jumal' ainakin, vei sumun taajan taa kevyesti.
Se mielesi kammona olkoon, ett' oma kumppanis ois ilo koirien iliolaisten; sun häpeäksesi jää, jos tuovat raiskatun ruumiin!" Vastasi hälle Akhilleus näin jalo, joutuvajalka: "Korkea Iris, ken sinut laittoi taivahisista?"
Heimoni alkupa Aksios on, joki laaja, se tiedä; 157 Aksios tuo, vesivälkkeeltään maan virtoja kaunein, siittäjä Pelegonin jalopeitsen, josta mun jälleen kertovat siinneen. Vaan kera taistoon käy jo, Akhilleus!"
Ympäri ystävän kummun Akhilleus armoton kyllä laahaa häntä jok' aamu, kun Eos korkea koittaa, mutt' ei runtele hänt' ajo; kummastuis sitä mieles, kuink' iho niinkuin kaste on raikas ei veritahmaa, ei pölypilkkuakaan, kaikk' umpeuneet ovat haavat, pistot peitsien; näät monen vaskipa vammasi häntä.