Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. syyskuuta 2025
Noin hän riemuten huus; yö peitti jo surmatun silmät, pyörin runtelevin yli vyöryi vaunut akhaijein rinnass' ottelon uljaan; vaan heti Demoleonin, urhean taistelijan, Antenorin poian, Akhilleus kaatoi, peitsen työns ohimoon läpi vaskisen varjeen; kestänyt ei kypär' iskua, vaan läpi tunkihe tutkain murtaen luun sen alta, ja velloutui verisiksi aivot kaikki, ja ryntääjän noin sorti hän surmaan.
Emmepä istua saa elon ilmoill', ystäväpiirist' eempänä, neuvoja suunnittain, sill' ankaran surman suu minut nieli jo, jolleka soi minut syntymä alttiiks; säättypä sullekin on, jumalainen Akhilleus, kuoloon vaipua Ilionin ikikuulujen muurien alla.
Eipä Akhilleus niin vavisuttanut, valtias miesten, vaikka hän kantama on jumalattaren; vaan ylenmäärin riehuu tää, ketäkään väkivertaa ei ole hälle." Virkki, ja neuvoa noudattaa ei empinyt Hektor. Kohta hän vaunuiltaan tamineissaan karkasi maahan, peitsiä tuimia välkyttäin läpi joukkojen riensi, kaikkia taistoon kiihti, ja ankara nous aseryske.
Mutta kun puut oli hiiltynehet sekä liekki jo hiipyi, hehkuun hiilistön tasaellun Akhilleus vartaat laski jo haaruihin, lihat pirskoittain pyhin suoloin. Vaan ne kun kypsiks sai sekä siirsi ja vei sivupöytään, leipää Patroklos vasut sorjat taitteli täyteen pöytään järjestäin, lihat leikkasi taasen Akhilleus.
Vaan nyt Akhilleus tuokion vartokohon, iso taistelointo jos onkin. Olkaa koolla te kaikk' urot muutkin, kunnes on tuotu 190 antimet kattoni alta ja vannotut vahvat on liitot. Sullapa itselläs tämä työnä ja toimena olkoon: käy sekä kanssasi vie valioimmat nuoret akhaijein laivani luo, sielt' ottamahan, mitä tarjosit multa eilen Akhilleun eessä, ja tuomaan neitoset tänne.
Tunsi jo kammahtain heti Aiaan miehevä mieli tuon ikivaltain työks, sotaneuvot että jo hältä Zeus jylykorkea sorti ja voittaa soi vihamiehen; peitsien alta hän väistyi, vaan tulen iliolaiset 122 laivaan tuiskasivat; nous sammumaton heti lieska. Leimusi noin peräkeula. Mut vimmoin aimo Akhilleus kämmenin reiteens' iski ja virkkoi noin toverilleen: "Joudu jo kamppailuun, jalo Patroklos, hepourho!
Muistipa seikan muun uros askelnopsa Akhilleus: loittoni puuroviolta ja leikkasi keltavat kutrit, tuuheat, uhkeat, jotk' oli Sperkheios-joki saapa, virkkoi huokaisten sekä silmäsi päin sinimerta: "Suott' oli, Sperkheios, sana Peleun, taattoni, sulle, että jos saavun taas kotimaille ma vauriotonna, päästäni suortuvat sulle ma leikkaan, tuon pyhät palveet, jäärää uhrikses viiskymment' uhkuvan lähtees luona sun lehdossas, kuss' alttari tuoksuva sull' on.
Surmatkoon minut kohta Akhilleus, kunhan lastani saan halaella ja haikeat itkuni itken!"
Mut itse Akhilleus itkien muisteli ystävätään; uni, viihtäjä kaikkein, kauas jäi, eestaas hän viskelihen levotonna, kaivaten aatteli vain hänen miehuuttaan, uromieltään, kuink' oli kahden kamppailleet he ja vaivoja nähneet päätyen päin vihamiestä ja päin meren aaltojen vimmaa; noita hän kaikkia muisti, ja runsaat kyynelet uhkui.
Tässä näkyy olevan tarpeen edellyttää, että Akhilléus kodistaan lähtiessään oli niin nuori, ettei tätä uhrintapaista vielä ollut toimitettu; hänen isänsä lupaukseen näin ollen sisältyi, että Akhilléus oli säilyttävä pitkän tukkansa, kunnes hän, onnellisesti palatessaan kotimaahansa, uhraisi sen Sperkheiokselle.
Päivän Sana
Muut Etsivät