Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. syyskuuta 2025
Agamemnon tunnustaa tehneensä väärin, mutta syyttää harhateostaan sallimaa, Zeusta, Erinnystä ja varsinkin Atea, joka oli hänet sokaissut. Sovitukseksi hän tahtoo tuoda esille taannoin lupaamansa hyvityslahjat. Akhilleus vain tahtoo viipymättä ryhtyä taisteluun. Odysseus kuitenkin saa aikaan, että joukot ensin virkistävät voimiansa aterialla.
Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Myös tämä täyttyvä on, jalo vanhus, tahtosi jälkeen; taistelo tauotkoon siks aikaa, minkä sä pyysit." Virkki ja vierastaan kädest' otti hän, oikean ranteen kalvoimest', ett' ei ois lainkaan pelkoa hällä. Noinpa he nukkumahan etusuojaan lähtivät sitten, kansain pää Priamos sekä airut, mielevät vanhat.
Kun Thetis aamun koittaessa tuo Akhilleukselle Hefaistoksen takomat aseet, tapaa hän tämän yhä Patrokloksen ruumiin ääressä itkemästä. Thetis suojaa ruumiin nektarilla ja ambrosialla mätänemästä. Akhilleus kutsuu kaiken väen koolle ja ilmoittaa luopuvansa tuhoisasta vihastaan sekä kehoittaa Agamemnonia heti lähettämään joukot taisteluun.
Ruumist' ei toki Patroklon tuli tahtonut polttaa; mutta jo tuohon ties avun askelnopsa Akhilleus: loittoni pois roviolta ja taivaan tuulia kaksi, Läntisen, Pohjoisen, pyys auttamahan, lupas uhrit, viiniä kultaisesta hän maljastaan valahuttain kutsui tuulia lietsomahan puut liekkihin, ruumiit joutuen polttamahan. Rukouksen rientävä Iris kuuli ja tuulten luo heti viestin viejänä kiiti.
Kaikki he seisoivat kokouksess', istua kenkään mielinyt ei, pelon all' oli kaikki he näät, kun Akhilleus näyttihe taas, joka ottelemast' oli luopunut ammoin. Ensin Pulydamas, mies mielevä, noin sanan virkkoi, Panthoon poika, jok' entiset ties sekä eess' olevatkin, Hektorin ystävä, laps saman syntymäyön kuni hänkin, toinen taistelemaan mies parhain, neuvohon toinen.
Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Foiniks, suosima Zeun, rakas taatto sa, kunnian tarpeess' enp' ole tuon; sitä kyllin Zeus soi mulle, ma luulen; tääll' ei laivojen luona se häipyvä lie, kunis mulla henkeä rinnass' on sekä liikkua jalkani jaksaa.
Kaatui mies rytinällä, ja riemuten huusi Akhilleus: "Siin' olet, poika Otrynteun, nyt, sinä sankari kauhein! Täällä sa surmasi sait; sija syntysi lie likell' ollut järveä Gygaian, sun taattosi maitapa Hyllos 391 huuhtoelee kalarunsas kai sekä kuohuva Hermos."
Mutta kun ylhää Zeut' oli palvonut uhraten, astui taas majahansa ja tuon pani maljan Akhilleus arkkuun; koht' ulos uudelleen tuli katselemaan edess' uksen, kuink' urot Ilionin ja akhaijit taisteli vimmoin.
Kun sytytetty rovio ei ala palaa, lupaa Akhilleus tuulille uhreja, ja Iriin kutsumina ne tulevat kohisten ja lietsovat rovion ilmituleen. Seuraavana aamuna rovio sammutetaan viinillä: Patrokloksen luut kootaan ja pannaan kulta-astiaan, ja sen päälle luodaan kumpu. Sitten Akhilleus panee vainajan kunniaksi toimeen urheilukilpailut.
Emmepä kätkentään jalon Hektorin käy toki varkain tehdä sit' eihän voi, niin ettei tiedä Akhilleus, sill' emo päivät, yöt pojan luon' yhä pyörivi siellä. Mutta Thetiin jos nyt kuka kutsuis taivahisista mielevän neuvoni kuulemahan, ett' aika Akhilleun Hektor on luovuttaa Priamolle ja lunnahat ottaa!"
Päivän Sana
Muut Etsivät