United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaikuta kyynel! Koitan, jos voitan. Julki. Missä on Kalervon poika? KOTRO. Jäi tekonsa luokse, itki Hengetöntä heimoansa. Sekö urholle sopisi! Tänne juoma! Tempaa äkkiä Illin kädestä haarikan; jatkaa: Nyt jumalten Kiitos voitosta hyvästä. Karja kasva, maa rehoita, Työstä onnea, iloa! Kekrin kunniaksi juomme! Juovat. JOUKKO. Kekrin kunniaksi! Kaatavat jäännöksen tuleen.
Mut lukki se kehrää ja tummuvi maa; ei sielua yhtä hän saa, halk' aikojen astuu se seppelepäin, käy urholta urholle näin, se valtikan heille ja herruuden suo ja voiton ja herjan ja kuoleman tuo ja tuskan ja yön vuoks sankarityön, kaikk' kamppailevat lukinlangoissa nuo, ja kaikilta hurmeen hän juo. Rannan honka vaeltavan varjonsa näkee vesiin: »Tumma puu sysimusta-latva, ken sa oot?»
Antanet urholle apusi, uhrin kannan koivullesi. esilahjat lehdollesi. Mielellään hän antoi, kaikki lupasi, jälessä juoksi, kupeella kulki, kuljetti kaikki hänen eteensä ja sai kiitokseksi pyydetyistä parhaat.
Ja päällikkö uusi ei viipyillyt, Hän paadelle nousi ja lausui nyt: »Aluks patsas urholle nostakaamme. Ja mainetöitähän muistelkaamme! Mut ennen iltaa on matka pois; Elon tiellä ei kuolleesta kumppaniks ois. Ja patsas tehdään, ja purje liikkuu, Koht' aallon harjalla laiva kiikkuu.
Itkemään nyt menen. PANDARUS. Niin oikein, tee se, tee se! CRESSIDA. Kiiltävät Ma revin suortuvani, rikki raavin Ihanat posket, nyyhkytyksiin sorran Sorean äänen, sydämmeni puhki Ma huudan: Troilus! Troiasta en lähde. Kolmas kohtaus. Sama paikka. Pandaruksen talon edusta. PARIS. Jo täys on päivä, määräaika joutuu; Hän kohta tuolle Kreikan urholle On jätettävä.
ILMARI. Samalle salolle Tuiro Tuopi miehiä palolle, Kuokkijoiksi, kannon vääntäjöiksi. Itse jään takomatöille. Sinullekin, sisko kulta, Soman solkesi rakennan Ehommaksi entistänsä. Ain' olet hyvä minulle, Veljyeni! Suojelethan Tuota Kullervo poloista, Hän on sairas, luulen. ILMARI. Tyttö! Sinut Kullervo häväistä Tahtoi häntä puolustatko? Muista, ett' olet luvattu Kauko urholle omaksi!
Se miekka meille turmaa ties, se peitsi syvään pisti, vaan on meillekin kuin oma mies hän rakas maineeltaan; ei lippu niin, ei isänmaa voi veljeyttä vahvistaa, kuin miesten kesken liiton lyö yht' uljas miekantyö. Siis hurraa Kulnev urholle, et monta löytää moista voi; jos vuodattikin vertamme, sen sota hälle soi.
On liian köyhät kukkaset mainehen ja liian kalvas loisto on laakerin. Niit' ällös urholle sa tarjoo. Urhon on kunnia korkeampi. Me olemme kunniavahti vuossatojen nukkuvain, me olemme korkein mahti yli toden ja unelmain. Meit' taistelusta syöstä ei tainnut kuolokaan. Ylös vuosisatain yöstä me nousemme rintamaan. Me seisomme siellä, kussa ylin taistelun melske soi.
Ebba oli ollut Kustaan nuoruuden lemmitty, vaan mennyt sitte, kun ei urhollisinta sankaria saanut, vaimoksi De la Gardielle, urhollisimmalle jälkeen paraalle urholle; hänellä oli musta tukka, mustat silmät ja teräväpiirteinen muoto.
Kun haltioit' ei nähdä päivällä, Mä yössä ratsastin kuin pilvessä, Ja aattelin: kun taistelussa kuolla Urholle kunniaksi lie, niin tuolla, Jos voittoa en löydä, kuoleman Suloisen löydän eestä Rusillan.