United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
Semmoinen hän, kun ratsuaan kädessä kalpa kannusti, ja samanmoinen, sanotaan, kun joskus levähti, kun, lyhyt turkki yllähän, talosta toiseen kulki hän, ja, missä piti parhaana, viivähti vieraana. Mon' äiti kertoo kauhuaan, kun kursaamatta Kulnev tuo kehdolle astui suorastaan pienoisen armaan luo; mut lisää: "Lasta suuteli hän vain ja nauroi lempeesti, kuin kuvansaki seinällä, jos astut lähemmä."
Kulnev, joka Venäläisten etujoukon päällikkönä oli Venäläisten ylin johtajansa paikalla, lähetti joukkoja kiertämään Suomalaisia ja ahdistamaan heidän siipiänsä sivulta.
Monella vielä maassaan on kuva, jottei mointa kait: paljasta partaa vaan. Käyt luo, ja parrakosta suu jo nauraa, silmä seijastuu, niin avoin, hertas, huoleton: siin' ukko Kulnev on. Mut vankempikin vaalistui, kun Kulnev kohti ryntäsi; ken, hiukan hiittä kammoksui, myös häntä hätkähti. Jo näkö jääti selkäpiin, etteivät piikit, pyssyt niin, sulompi hällä säilän suu kuin haven musta muu.
Ol' oikealta pohjaltaan maar Kulnev ukko kultainen; hän liioin joi, niin moititaan, syy oli sydämen; sen sydämen hän myötään toi, jos soti hän, jos rauhan soi: läks' suukot, surman salamat sielt' yhtä palavat. Mont' urhoiss' oli Venäjän, joist' aikakirjat tarinoi, joist' eellä sodan syttymän jo maine tiedon toi.
Monella vielä tuvassaan on kuva kummanlaatuinen, paljasta partaa vaan; mut astu liki, näetpä kuin se parran alta hymysuin ja silmin loistaa lempe'in, se kuva Kulnevin. Mut kylläp, outo vaalistui, kun Kulnev päälle karkasi; ken hiukan hiittä kammoksui, se pelkän häntäki. Viel' enemmän kuin keihäällään peloitti hän jo näöllään, mieluumpi hänen iskunsa kuin musta tukkansa.
Se varma, että luonteeltaan ol' ukko Kulnev herttainen; lisäksi juoneen moititaan, syy oli sydämen; ja sodassa ja rauhassa se sydän oli mukana: hän suuteli ja surmasi ain' yhtä hartaasti. Mont' oli Venään urhoa, joist' aikakirjat kertovat, jotk' ennen sotaa maineessa jo meillä olivat. Barclay, Kamensky, Bagration, tääll' oli tulleet huutohon; ei pelkkä lasten leikki tuo, sen ties, kun ryntää nuo.
Se muotonsa, kun ratsullaan, koholla kalpa, kiiti päin, se myös, kun malttoi toisinaan majailla levähtäin, kun Kulnev turkki-hartioin talosta toiseen kulki noin ja vierahaksi viivähti, vain missä miellytti.
Oteltu päiv' on, uupunut mies Suomen niinkuin ryssä myös; ilolla lepoon kallistui ja luulet: loppui työs; mut parhainta kun untas noin näit onnen, kullan kukkuroin, »aseihin!» huutaa vartio, ja siin' on Kulnev jo.
Se miekka meille turmaa ties, se peitsi syvään pisti, vaan on meillekin kuin oma mies hän rakas maineeltaan; ei lippu niin, ei isänmaa voi veljeyttä vahvistaa, kuin miesten kesken liiton lyö yht' uljas miekantyö. Siis hurraa Kulnev urholle, et monta löytää moista voi; jos vuodattikin vertamme, sen sota hälle soi.
Kun tutun naaman näytti vain tuo kamu maasta kasakkain niin Saimaan rannan kontion suu ilon irvess' on. Ja hän myös näki riemastuin tään kourat, usein kohdatut, ja rynnisti, ett' oli kuin ois vaivan maksanut. Sit' ottelua nähdä sies, kun Kulnev sekä Suomen mies noin väkipainin painivat, nuo vahvat molemmat.