United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yksi syntyy riemuun ja toinen murheesen ja kullakin on kellonsa pohjass' sydämen; kun se seisahtaa, niin kuolon aika alkaa. Virta venhettä vie. Mihin päättyvi tie? Niin synkehinä synnit ne uhkaa. Hetken hehkuvi mies, sitten tummuvi lies, jääpi jäljelle pivo pieni tuhkaa. Ja synnit ne kasvaa ja liittyy syntihin ja poika perii kehdossa synnit isänkin ja rinta täys on ruumenta ja ruhkaa.
»Näetkö, taivas tummuvi, jo kaikki on tähdet poissa. Kuuletko myrskyn ulvontata nurkissa, ullakoissa?» »Anna ulvoa myrskytuulen, anna pilvien ajaa! Eivät ne koskaan pimittäne onnellisten majaa!» »Anja, Anja! Kuuletko poron pieniä kulkusia? Herra nyt hyvästi siunatkohon meitä molempia!» Anjan helmaan heittäyy hän suuressa hädässänsä. Anja hänelle kertovi tarun omasta itsestänsä.
Mut rantojen puut ne laulavat laulun kuin elämäni viimeisen, talvisen taulun; ja tummuvat saaret ja salmein suut, ne lohtua tarjoo kuin kukkaa, mi vaivaisen kumpua varjoo: »Miks murehdit, onneton, mieletön mies? Sua lempivi hän kuin haavetta valkean yön hämärän. Olet hälle kuin hiljaa hiiltyvä lies; sait rakkaudelta, min päivältä saa nyt yön punakelta.» Yö tummuvi yhä ja pakkanen kiihtyy.
Mut lukki se kehrää ja tummuvi maa; ei sielua yhtä hän saa, halk' aikojen astuu se seppelepäin, käy urholta urholle näin, se valtikan heille ja herruuden suo ja voiton ja herjan ja kuoleman tuo ja tuskan ja yön vuoks sankarityön, kaikk' kamppailevat lukinlangoissa nuo, ja kaikilta hurmeen hän juo. Rannan honka vaeltavan varjonsa näkee vesiin: »Tumma puu sysimusta-latva, ken sa oot?»