United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onko Jumala meidät hyljännyt? Hän yksin on isämme. Emmekö ole eläneet onnellisina tähän päivään asti? Miksi syyttä murehdit? Sinulla ei ole rohkeutta enää!" Ja nähdessään rouva de La Tourin itkevän hän heittäytyi hänen kaulaansa ja syleili häntä. "Ystävä rakas", huudahti hän, "oma ystäväni!" Mutta oma nyyhkytyksensä tukehutti häneltä äänen.
Mari ihastui niin noista Jaakon tuomisista, ett'ei ollut tietää mitä teki. "Sanoinhan minä sen. Tyhjää sinä hätäilet ja murehdit. Voi, moi, liika hyvä sinä olet Jaakko, millä minä voin sinun hyvyytesi palkita. Aivan minun tähteni otit tuon tytönkin vielä elättääksesi", puheli Mari innoissaan ja iloissaan, kun tuommoiset mahdottomat ruokavarat oli tiedossa. Jaakko lähti heti urakkatyöhönsä.
Mut rantojen puut ne laulavat laulun kuin elämäni viimeisen, talvisen taulun; ja tummuvat saaret ja salmein suut, ne lohtua tarjoo kuin kukkaa, mi vaivaisen kumpua varjoo: »Miks murehdit, onneton, mieletön mies? Sua lempivi hän kuin haavetta valkean yön hämärän. Olet hälle kuin hiljaa hiiltyvä lies; sait rakkaudelta, min päivältä saa nyt yön punakelta.» Yö tummuvi yhä ja pakkanen kiihtyy.
Sitte sinne saatuani, Perillenpä päästyäni, Ilmassa iloittelisin, Räystähällä riemuitsisin Kesän kaunihin tuloa, Tuloo armahan auringon. Vaan jos itkevän näkisin, Huolellisen huomaitsisin, Hälle mä visertelisin: Mitäs itket ihmisparka, Murehdit sä Mannun lapsi Kohtalosiko kovuutta? Sydämeskö sulotuutta?
Koti, kontu on sulla huolena. Miks murehdit? On talos tallella. Siks valtakunnassa kuningas on, vako ett' on murtuva vainiohon, mut siks on Suomen ja Ruotsin mies, hän että myös sotatiensä ties, kun vaatii valtion onni sen ja asia uskomme yhteisen.
Jumaliste, Esa! Jos sinä meinaat komiaa olla elämänikäsi, niin opeta raukat pelkäämään itseäsi!» Taas läjähti nyrkki pöytään. »Ja niin minä teen vastakin. Taikka ootko kuullut että Karin Vennulta olis joku tohtinut lain kautta saatavaansa hakea?» Esa ei puhunut mitään. »Sä murehdit», jatkoi Vennu. Vetäisi tuolinsa lähemmäksi Esaa ja virkkoi puoliksi kuiskaten: »Sinä olet, kuule, vielä lapsi.»
Ja kuin on hän tänne ehtinyt, sitte serkkuni! Hei! Amalia. Niin sitte? Kaarle Olavi. Me lähdemme sotaan! Sotaan, Amalia, katselemaan kuinka luodit lentävät vinkuen niinkuin hyttyset kesätiltana! Amalia. Ja sinä voit olla niin iloinen! Minä olen juuri pakahtua murheesta.. Kaarle Olavi. Miksi murehdit Amalia? Amalia.