United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yhtenään piti iloa ja herroille häiläköitsi, suu oli sula hunaja ja katse kipenöitsi. Monet katsoi kummeksuin. Hänen hulluksi tulleen luultiin. Mutta kahvipöydässä jo kummia hänestä kuultiin. Kohta ei koko Kajaanista eikä Paltamosta löytty herraa, mi kehunut ei Anjan suosiosta. Minkä herrat osotti tien, sen talonpojat karsi. Kautta kaikkien hollitupien oli hän puheenparsi.
Ei näy ketään. Koko piha on tyhjä. Marjan päätä pyörryttää, ja hän horjuu takaisin vuoteeseen. Mitä tästä kaikesta vielä tulee? Saanko minä sen enää milloinkaan tänne? Saapiko Anja sen tuoduksi tänne? Kuinka minä saatoin sen sinne jättää? Kun sille ei nyt juuri olisi jotakin tapahtunut? Se oli Anjan tuuma, ja Shemeikan äiti oli siihen lopulta suostunut.
Suvustansa suurellinen, Ystävä ylemmillensä, Ankara alemmillensa; Entistäkin ankarampi Sitten kuin Kalervon poika Anjan rosvota yritti. Sukuhunko halvan verta! Untamon äkä ja kiukku Hänet täällä kun tapasi Ilvon yllytti uhemmin. TUIRO. Tuota heille jo kuvasin. MUUT. Jatka, Illi! ILLI. Korvat auki!
Mitä sinä tänne lähditkään, kun vielä kuuluit mielelläsi lähteneen! Voi onnetonta, kuinka itkee! No, jo minä jotakin ... en minä kestä kuulla. Ole sitten Herran nimessä täällä, missä olet, minä laitan Anjan tuomaan, mitä tarvitset. Eukko riensi pois, Marja rauhoittui vähitellen, antoi lapselleen rintaa ja istui sitä soudattamaan. Vai semmoinen sillä oli isäkin, ajatteli hän.
Päälläni taivas pimeä ja allani musta multa. Ma menen hukkaan ilman sua. Auta, Anja kulta!» Taideniekka tarmotonna seisoi Anjan eessä. Anja rukka nauraa hyrski aivan silmät veessä. »En ole aivan huono niin kuin huonolta ma näytän. Paljon voittaa vielä voin, jos voimani oikein käytän. On mulla yksi ajatus, on ollut lapsest' asti. Joulun' tahdoin tehdä ma. Se elon tieni rasti. Joulun.
Mahtoi ottaa lapsensa ja mennä, ennenkuin tulin. Ottakoon ja menköön ... sanon, että joku on sen salaa vienyt... En herätä, lasken lakanan hartioilleen; jos siitä herää, herätköön, jos ei herää, nukkukoon. Mutta Shemeikka heräsi, kääntyi kylelleen, ojentelihe, haukotteli, huomasi Anjan, teki hänelle tilaa vetäytyen seinemmäksi, veti hänet vierelleen, veltosti, silmät ummessa...
Survaisee Anjan luotansa. Pois kavala! Pois nyt hempi! Itseänikin pakenen. Poistuu metsään. Väärin hän minua tunsi, Väärin toivoni tajusi. Vielä etsin onnetonta. Lähtee Kullervon jälkiä. Kuolema vihollisille! Surman isku sortajille! Poroksi isot isännät! Kullervo Kalervon poika, Nouse joukon johtajaksi! Juovat rehvastellen. Huomasitko? KOTRO. Ett' on vaara, Sen älysin.
Oi, suurta kauhistusta! Vetää yli taulun kaiken kaksi viivaa mustaa, vaipuu maahan niinkuin kivi. Silloin ovi aukee, astuu sisään haamu tumma, lausuu ääni raukee: »Tiesinhän: sinun ilojasi kaikki ymmärtääpi, mutta sun suurille suruillesi tää sydän yksin jääpi.» Ylös karkaa mestari. Hän Anjan kasvot kohtaa, näkee silmää kaksi, jotka sairaan tulta hohtaa. »Tule! Orhi odottaa.
Mik' on meidän joutsenella? Ryvettyikö valkee? Alla tuskan armottoman Anjan sydän halkee. Kaikki on hälle pimeää ja pahaa maailmassa. Ei hän vielä hullu ole, mut hulluksi tulemassa. Tulet tuikki ruukilta, oli valaistu yläkerta. Ulkona lumiset koivut yksin katseli valomerta. Miehet hiljaiset hiihtelevät pitkin metsän rantaa.
Ja Juha auttoi Anjaa nostamaan Shemeikkaa peremmälle pirttiä kaislavuoteelle, hän pääpuolesta nostaen, Anjan kannattaessa jaloista. Anna tuosta tuo päänalunen. Juha antoi, ja Anja asetti sen Shemeikan pään alle. Juha seisoi yhä kuin älytönnä. Mene nyt ... ka, mene nyt, onneton, sanoi Anja huoaten ja työnsi hänet hartioista ulos.