United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vuoteen reunall' äiti huohottaen Poikaa varustelee matkahan, Ottaa kerran vielä sylihinsä Sydämmensä kultakäpysen. "Ole oma, uljas poikaseni, Mieron kenkiä kun polkeilet, Toivo päivii parempia vielä, Majassamme onnen päiviä. "Meill' on kohta kesä lämmin, kaunis: Viita soi ja linnut laulelee, Koska mansikoita poimeilemme Aholl' aurinkoisen paisteessa.
Saatua tämän sanoman Paljon hämmästyi Herodes, Kaikki kaupunki vapisi; Aivan pelkäsit pahasti Syttyvän sodan verisen. Uuden tullessa isännän. Saavat tietäjät totuuden Tietää kautta kirjamiesten. Jotka kutsutti kokokin Herodes hädän pakossa: Kuss' on syntynyt kuningas? "Paras Herra Bethelissä." Läksit kohta kiiruhusti, Menit matkahan hopussa. Ilmestyi idässä tähti, Ennen saattaja sanoman.
Jo hetken oon nyt heilunut mä, kirves käissäni, ja hongan oisin kaatanut, vaan vaipui voimani. Ol' ennen mulla kuntoa, en silloin uupunut, vaan vehkaleivän syötyä on ruumis riutunut. Jos kurja muunne muuttaisin jo tästä seudusta, niin leivän ehkä löytäisin ja palkan vaivasta. Vaan vaikka siellä saisinkin ma ruuan runsahan, niin vaikea on kuitenkin mun mennä matkahan.
Nousi itse istumasta, Seisoi kaikkien seassa; Maljan vaskisen vedellä Täytti täytehen peräti: Astuupi tykö urosten, Oppipoikainsa omainsa, Pesi sääret puhtahaksi, Kohta kuivas liinallansa; Ehkä Pietari pahaksui, Saa ei matkahan mitäkään. Sitte miehille selitti. Tämän työnsä toimitteli, Neuvoi tästä nöyryytehen Esimerkillä omalla.
Taas kohta kevään tultua Te käytte Pohjolaan, Ja näitä synty-seutuja Ja lampee katsomaan". Noin lauloi sorja pojilleen; Ne vastas; "hyvin käy!" Ja kohta ramparaukalla Ei seuraa enää näy. Vaan hetken päästä palajaa Seurasta pienoisin; Se päättää kuolla lammella Emänsä sylihin. Ja turhaan emä pienoista Varoittaa matkahan, Se vastaa: "äiti armasta En jätä konsanaan!"
Kumpainenkin heistä kaatuu Toisens' kalvan kärkehen. Vuodet vierii. Veljein hauta Peittää monet polvet jo; Vuoren kaltahalta katsoo Laaksoon linna autio. Mutta yöllä vuoren alla Käyvät kähmät salaiset; Sydän-öisin kuulet, kuinka Siellä taistaa veljekset. Sota-urhoa kaks käy matkahan Pois vanginta Venäjänmaalta. Mut ennenkun ehtivät Ranskahan, Tie tuntuvi tuskikkaalta.
Siellä jos loistaa kaks' viikkoa saa, Niin palkittu ompi hän vaivoistaan. Kuningatar, onnea matkahan, Et usko sä piruun, et Jumalaan! Luo paavin sä joutunet viimeinkin, Hän kanssasi lentävi helvettiin. "Laulu ei ollut varsin huono hetken teoksi. Sigge'n malja!" huudahti joku. "Mutta viimeinen värssy olisi saanut olla poissa.
Lyhyt hetkikin Nyt kalliimp' on kuin vuosi muuten! TOINEN MUNKKI. Kerro Tok' ensin meille, miltä taholta On meidän pispaa etsiminen? Tuolta! Vaan ei. Ei sieltä! Hänen tavanneet Te olisitte, jospa sinnepäin Hän oisi tullut. Hän johonkuhun kylään seisahtui Jonk' ohits'. sitä tietämättä, kuljin. TOINEN MUNKKI. Tään kertomasi kohta ilmoitan. Sen jälkeen viipymättä matkahan!
Vaan katso, koitar, punaviitta yllään, Tuoll' idäss' astuu vuoren kastehelle. Nyt matkahan; ja se mun neuvoni Nuorelle Hamletille kertokaamme Tään-öinen näky. Hengelläni vannon, Ett' aave, meille mykkä, hälle haastaa. Tuon suostutteko ilmoittamaan hälle, Kuin velvollisuus on ja rakkaus vaatii? MARCELLO. Se tehkäämme, ma pyydän; tiedän, missä Paraiten hänet kohtaa tähän aikaan. Toinen kohtaus.
"Sano hänelle, ett'en minä saa lepoa ennenkun tiedän, ett'ei hän kanna vihaa minua vastaan." Kun Olga oli matkahan valmistainnut, tuli Seimke hänen luokseen ja lapsi seljässä komsissaan. Hän laskihe polvilleen ja nosti kyyneleiden kostuttamat kasvonsa Olgaan päin. "Anna minun seurata myötä", anoi hän. Minull' on jano, nähdä mieheni viimeiset silmät."