United States or Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ilman ääret", Voihkui vuori, "Täytät noin!" Yllä tähtein Tanssiseuran Paistoi päivä. "Suurin, korkein!" Huokas kuu, "kun Nouset noin!" Asui maassa, Voitti taivaan Ihmishenki. "Yli luotuin", Haastoi Koitar, "Nouset noin!" Maan ja taivaan Kautta huokuu, Henkii Luoja. "Suurin, korkein!" Kaikki luodut Tunnustaa. On kirkas, liukas luistinjää. On nuorten raitis riemu tää! Jää kannattaa. Siis luikukaa!
Ja huonehess' on niinkuin salainen tenho ois, kuin aamull' on, kun koitar yön vaipan siirtää pois: värähtää koko luonto, puun lehvät vavahtaa, ja ruskoon peittyy taivas ja kastehelmiin maa. Niin huoneessakin siellä nyt sydän sykähtää, punoittuu kalvas poski ja kyynel vierähtää, ja sumu jäinen haihtuu, yön varjot poistuvat, ja kirkkahasti taaskin heloittaa valkeat.
Sinä siunattu syksyinen Hämärikkö, sinä ihana talvinen yö, sinä pohjolan pimeys, joka päästät tähdet taivaalla tuikkamaan, panet pohjan tulet palamaan, näytät tietä taivaitten perille, jota ilman ei joulukaan joululle tuntuisi, ei ihmiskunta Luojalle kiitoksensa uhritulia sytyttäisi, joka vapautat mieleni aineen aherruksista ja annat minut taas itselleni takaisin ilolla otan sinut taas vieraakseni ja kaiholla heitän sinulle hyvästini, kun pitenevä päivä ja kesäinen Koitar sinut karkoittaa.
»En olisikaan Koitar, hänen ovensa vartija, ellen sitä tietäisi», vastasi impi. »Teroita silmäsi tuonne itään; siellä näet ruusuisen pilven, jonka reunalla Päivätär istuu ja kehrää kultaista lankaa.» Pellervoinen loi silmänsä neuvottuun suuntaan, oivalsi siellä pilven, oivalsi myöskin ruhtinattaren, joka istui pilven partaalla.
Ah, tunnetko mi pientä vaivaltaa? Avaruudessa lintunen rientää, Voimiaan pienonen paisuttaa, Toivot jo kultaiset kaukana siintää, Hattarat taasen ne haihduttaa. Kolkko on ilma ja lintunen oi! Koska se toivonsa tavata voi! Ulapall' aavalla myrskyt pauhaa, Venhosta lainehet vierittää, Ilta jo vienoista tarjovi rauhaa, Koitar se myrskyjä taas herättää.
Hän sankareista laulaa, uroista Kalevan, Ja valon taistelusta pimeyttä vastahan, Hän neiden surman laulaa, mit' äidin lempi on, Ja pojan tuiretuisen kamalan kohtalon. Ja huonehess' on niin kuin salainen tenho ois, Kuin aamull' on, kun koitar yön vaipan siirtää pois: Värähtää koko luonto, puun lehvät vavahtaa, Ja ruskoon peittyy taivas ja kastehelmiin maa.
Hän on puettu pitkään valkeaan vaippaan, hänen päänsä peittää harsikko, jonka läpitse kuultaa hopea-diademi, joka hänen kauniisti kaareilevaa otsaa koristaa. Tämmöisenä hän illan hämäryyttä valaisee. Kun nyt Orioni uutterana metsämiehenä oli liikkeellä aamusin varhain, illoin myöhään, niin häntäkö jäisivät näkemättä huomaamatta aamun Koitar ja illan Kuutar.
Nyt ota kädestäni väsyneestä Eloni hyväst'jättö! WILHELM. Hyvästi! Hyvästi! AKSEL. Ystäväskö olin, Wilho? WILHELM. Mun ainoan'. Nyt ei mull' ole ketään. Ma kuolen eestä maani, kuninkahan; Mik' urho toivoo kuoloon parempahan? Ma turvall' luokses tulen, Jumalan'! Taas tapaan siellä Valpur rakkahani, Siell' Akselin hän ompi morsian, Siell' ei vie kenkään multa armastani. Oi, nuori Koitar kaunis!
Siinä aamutuuli ensiksi unestaan havahtuu, sitä Koitar ensiksi koskettaa, siinä illan tuuli heittää hyvää yötä ja rusko viimeksi viihtyy. Lehto rakastaa maailmaa kaukaa katsella ja niin minäkin.
AENEAS. Niin vain siksi kysyn, että voisin Omistaa hälle kunnioitukseni Ja nostaa poskilleni punastuksen Niin siveän kuin Koitar, kun se nuoreen Luo Phoiboon kainon katseen. Kuka on Se valta-jumala ja miesten pää? Ken on se suuri, ylväs Agamemnon? AGAMEMNON. Tuo Troian mies meit' ivaa, taikka ovat Siroja hovikoita troialaiset.