United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja sinä pelkäsit, ettei isäsi antaisi hevosta. Niinhän minä ensin luulin. Eikö isäsi tavallisesti anna mielellään, mitä pyytää? kysäisi Hilja. On tuo antanut. Pitikö miten paljon pyytää tätä uutta turkkia? Ei ollenkaan. Eikö ollenkaan, ihmetteli Hilja. Sepä on kovin hyvä. Aliina oli kahden vaiheilla, puhuisiko enää mitään tästä asiasta.
Sitten olimme typeriä jäljestäpäin, kun emme suoraan sanoneet isällesi, että niin on asiat, anna meidän mennä vihille, ei auta muu. Mutta sinäkin pelkäsit isääsi kuin kuolemaa. ANNA LIISA. Niin, pelkäsinhän minä. Sekä isää että äitiä isää eniten. MIKKO. Eikä ollut minullakaan silloin tarpeeksi rohkeutta. Tiesin hyvin, mikä mellakka siitä syntyisi.
Ja sukkeluuspa tämäkin, ehkä joteskin laiha. Noh, se taitaa kuitenkin ansaita ryypin! Iivari! Onpa aika lähteä, ja riemuten nyt lähemme; kotiasi, sen tiedän, nyt halaat päästä, ja äsken vielä pelkäsit lähestyä sitä! Vilauksessa kaikki muuttui. IIVARI.
Sano se, Panu! PANU En minä häntä tappanut. ILPOTAR Tappoivat ennen tietäjäin toivotuksetkin! Sanotaan, että tappoivat toivotuksetkin! Pelkäsit hänestä Panun tulevan Joukoa paremman. PANU Ei olisi porton äpärästä koskaan Panua tehty! Eikä tehtäisi! Turhia toivot! ILPOTAR Porton äpärästä! Toivonko? En toivo, en tule, vaikka käsin kantaisit, vaikka polvillasi rukoilisit! On uudet ystävät!
Vahinko vaan, ett'et alusta alkaen ollut noin suorapuheinen. VILHO. Siinä tosin tein väärin. Mutta arvaathan, Mari, etten uskaltanut. MARI. Pelkäsit, tiedämmä, rukkaset saavasi. VILHO. Enkä juuri sitäkään niin pelännyt, mutta tietysti olisi minulla ollut vaikeampi voittaa rakkauttasi. MARI. Niinkö arvelet! Tosiaankin! Pois, minä en tahdo sinua enää nähdäkään!
Ellen ei ollut häntä huomaavinansa, vaan jatkoi työtänsä. Viimein sanoi hän katsomatta ylös: Vai olet sinä siinä? Pelkäsit varmaan tulevasi märäksi eilen. Henrik ei vastannut. Ellen katseli häntä. Hän seisoi siinä pää kallella, tavallista kalpeampi ja oli väsyneen, hajamielisen näköinen. Henrik! sanoi Ellen. Hän säpsähti: Mitä sinä tahdot, kysyi hän matalalla äänellä. Tämä oli Ellenistä liikaa.
Silloin aloin itkeä, sillä ranskalaiset elämöivät hirveästi linnassa ja juoksentelivat tyttöjen jälestä kaikissa nurkissa, ja minä pelkäsin, että minulle voitaisiin tehdä väkivaltaa.» »Pelkäsit siis kuitenkin sitä?» pisti Boleslav ivallisesti hymyillen väliin. »Niin ja sanoin armolliselle herralle, etten tee sitä ikipäivinä.
Ja se ilmoitti: »Dässä lebbä Susanna Bulginen ynnä bieni dydäreensä.» »Olisit äiti, sinäkin, ottanut minut mukaasi. Olisit suudellut minua yhden kerran, kauan, hyvin kauan. Mutta sinä pelkäsit, että Jumala sen sinulle synniksi lukee ja riistää sinulta sen riemun, jota nyt nautit.» Hän painoi silmänsä kiinni. »Ei, ei niin. Sinä rakastit minua enemmän kuin itseäsi. Niin on täytynyt olla.
Jos tehtäis tölli me sinne ahon laitahan, alle puun, ja illat istuttaisi siellä valossa valjun kuun. Siell' istuttaisi me illat, huu, talviset illat nuo, kun mökkiä kinokset kiertää ja haavehet haamuja luo. Sinä polkisit rukkia pientä, minä verkkoa kutoisin, ja joskus, viikkojen päästä, tulis vieraskin töllihin. Joko pelkäsit etelän perho?
PIRKKO. Siitä tiedän, kun sinä et tahdo pieniä lapsia nähdäkään. Et mennyt katsomaan Ristolan Elsaakaan, vaikka emäntä niin monasti pyysi. Ja kerran kun emäntä väkisen pani hänet syliisi, niin sinä ihan pelkäsit ja olit vähällä pudottaa lapsen lattiaan, mutta emäntä arvon ehti siepata hänet kiinni.