United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sanantuojapa virkkavi: "Kenraali, min vastuun viedä ma saan?" "Ett' everstillä on patteri, ja siltakin kaita on vaan. Hän tunnin, puolisen kestää saa. Hyvä pastori, nyt vasikkaa!" Sanansaattaja läks, meni tuokio näin, joku taas tuli ratsastaen; hän lentävi nuolena kiidättäin, alas hyppävi portaillen; näkö hällä on nuoren luutnantin, ajutantt' on se Sandelsin.
Ei ollut se nuoruustoivojen maa, mihin lappi sun loidulla voitti, oli päivillä ääretön hiljaisuus, yölauluja huuhkain soitti, ja ylläsi taivaat kylmät on, mut allasi musta nielu sen syvyys meille on mittaamaton: yli lentävi yksin sielu.
0l' ystävä mullakin muinoisin, pois maailma multa sen vei; ja vaikka hän palata aikoikin, hän tullunna koskaa ei. Häll' on sata ystävää, mutt' mulla yksi vain, häll' on kaupunkeja ja linnoja, minä itken itseksein ja laulan huolissain ja vietän ikäviä iltoja. Ja lintunen lentävi kultani luo eteläisehen maailmaan, Ja puuhun istuvi, laulavi tuo, saa kultani kuuntelemaan.
Siellä jos loistaa kaks' viikkoa saa, Niin palkittu ompi hän vaivoistaan. Kuningatar, onnea matkahan, Et usko sä piruun, et Jumalaan! Luo paavin sä joutunet viimeinkin, Hän kanssasi lentävi helvettiin. "Laulu ei ollut varsin huono hetken teoksi. Sigge'n malja!" huudahti joku. "Mutta viimeinen värssy olisi saanut olla poissa.
Inka-muori itkien nousi, varjos vielä kädellään, katsoi kautta saaren pään: sinne, sinne venho se sousi. Levoton on virta ja vierivä laine, meri yksin suuri ja meri ihanainen. Nuku virta helmassa meren. Tuuli se kulkee ja lentävi lehti. Onnellinen on se, ken laaksohon ehti. Nuku lehti helmassa laakson. Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti. Ei se ijäks sammu, ken elämästä lähti.
Aatos lentävi, haave haihtuu, Toisenlaisiksi kuvat vaihtuu. Suomen kohtalot muinaiset Mulle kertovi sävelet... Nyt ne kuuluvat sekavilta, Tuskaisilta ja vierahilta; Sitte syttyvät toivomaan Tahi tyyntyvät uudestaan Tahi vaihtuvat uljahiksi Taiston pauhinasäveliksi. Sitte kauvan on rauhaisaa, Tyyntä, kirkasta, ihanaa. Vaan nyt vierasta ääntä kuulen, Kuten irjua itätuulen.
Sill' oisko seudut, maisemat niin siellä herttaiset? Ja oisko kummut, kukkulat kuin meillä metsäiset? Ja tuoksuisiko tuomikko niin siellä laaksossa? Ja laulu kullan soisiko noin mulle lehdossa? Kuin lehti kuiva lentävi, min tuuli tempasi, niin raukka hänkin eksyvi, ken maansa hylkäsi. Vaan ehkä Herra kuulevi jo köyhän kansansa, ja syksyn tullen siunaavi sen vielä vuoronsa.
Syksyn lapsilla kiire on päre pihdissä sammuu aatos lentävi, aivot takoo, veri paksuna päähän sakoo, ovella Sylvester uottaa. »Vuota vielä, oi vanha vuos!» tuulet niin vinhasti vinkuu »jouda en viel' sua seuraamaan!» Vanhus ovella nyökkää vaan: »Saat elää syksystä jouluun.»
Ja silloin prinssit ja prinsessat ne silmänsä kiinni painaa ja ajatus lentävi aurinkoon, joka valonsa kaikille lainaa, niin hyville kuin pahoille, niin köyhille kuin myös rikkaille. Ja on kuin lamput ne linnoissa niin heikosti liekuttaisi, ja alla sammalekatonkin sydän särkynyt hoivan saisi, ja on kuin ois surut, riemut poiss' ja elämä kaukana karkelois.
Mut aika vierii, hetket lentävi ja yhä tuumii linnan herra tälleen; ja loppunut kun yks on sikaari, hän toisen, ottaa sekä tuumii jälleen. Miks ei hän päätä? Miksi aikansa näin turhaan tuhlailee hän patjoillansa? Sht! Hiljaa! Hän on itse Jumala ja linna tää on hänen taivahansa.