United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikä Koposesta milloinkaan muuta tullut kun halveksittu hylky, sillä toimiensa perustussyy oli kunnianhimo. Avullisen hyvä pää hänellä tosin oli, mutta kahta valtiopäivämiehen omaisuutta häneltä puuttui, nimittäin: rehellisyys ja taito. Hän kyllä yritti olla kansan mies, mutta unohti aina yhteisen hyvän, jos odotettavana oli valoa armon auringosta ylhäisiltä istuimilta.
Siinä laitteli lakia, Pani haltian paremman Franskan kansan katsojaksi; Ajoi poikes Puonapartin Isoilta istuimilta, Häijyn kansasta karisti, Jok' on verta vuoattanut, Tehnyt paljoja pahoja: Kuningasten kuulla täytyi Juuri julmoa petoa, Jost' on Herra helpottanna Aleksanterin avulla, Vapahtanna valtakunnat Ikehestä irrallensa.
Tuokion kuluttua, saivat ne huovat ja taljat, jotka päivällä olivat käyneet istuimilta, toimittaa sänkyjen virkaa ja jokainen ojensi itseänsä lattialle, mihin vaan tahtoi. Vanhaa Tryania ei näkynyt eikä Georgkaan palannut. Muita ääniä ei kuulunut kuin tuulen viuhuminen ja makaavain kuorsailut.
Juur' oli vieraisilla ne viuhuvan Läntisen luona, pöydäss' istuivat; kivikynnyksellepä silloin Iris ilmestyi; hänet nähdessään heti kaikki karkasi istuimilta ja rinnalleen kukin kutsui. Mutta hän kieltäytyi sekä lausui näin, sanan virkkoi: "Ehdi en istua, aithiopein näet maahan on, ääriin Okeanos-joen matkani taas, satauhreja saavat siell' ikivallat, joutuminen minun myötä on myöskin.
Siks sua, äiti, ma neuvon, vaikk' olet mielevä itse: mielt' isän armaan, Zeun, hyvitellös, jott' ylitaatto ei toru taas, meilt' ei riko atriariemua tyyten. Vaikk' alas iskeä jos salamoitsija mielisi meidät istuimilta Olympon on mahtaja hän moniverta. Vaan koe häntä sa lauhduttaa, sana lempeä lausu, kohtapa meille jo suopea taas on taatto Olympon."
PATRIK. Nouskaa ylös, kunnioitettava mummo; minä häpeen; nouskaat ylös. KUNIGUNDA. En nouse, tässä viivyn, vaihka sankarmiekkanne mun maahan naulitsis. Tässä viivyn siksi kuin suustanne kuulen sen suloisimman sanan tässä murheen-laaksossa, sanan, joka jumalten istuimilta kotosin on, sanan, joka langeneelle ihmissukukunnalle uuden, ijankaikkisen toivon toi, ja tämä sana on armo.
Noin monet siivekkäät sanat virkkaen äiti ja poika haasteli toisilleen liki laivoja. Vaan jopa käski Ilionin pyhän linnaan Zeus sanansaattajatartaan: "Rientäös, Iris nopsa, nyt istuimilta Olympon Troiaan luo Priamon jalomielen, vie sana, että luota akhaijien laivain pois pojan armahan noutais lahjoin, lunnahin, jotk' ilahuttavat mieltä Akhilleun. Yksin lähteköhön, kera muit' ei miehiä Troian, airut vain vaka, vanha, jok' ohjata voi nelipyörät vankkurit muuleineen sekä jälleen vainajan noutaa kaupunkiin, hänet, jonka on kaatanut aimo Akhilleus.