United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siellä doomissa Cordoovan On Almansor ben Abdullah; Vait hän katsoo pylvässarjaa, Ja hän hiljaa ääntäin puhuu: "Oi, te pylväät, jättiläiset, Allahille nousseet muinoin, Nyt, te jäykät, palvelette Kirottua kristikuntaa! "Ajan pakkoon mukaannutte, Tyynnä kannatte sen kuormaa; Niinpä mielellein voin, heikko, Minä myös jo rauhaa suoda."
LEONORA. Jos kaukanakin, seura armas meille on ystävämme, onnen saavuttanut. Ja hyvin käy: sun näen onnellisna, et täältä lähde mielin karvahin. Sua tapaamaan sai ruhtinas Antonion, jok' itse moittii omaa katkeruuttaan, mi loukkas sua. Tyynnä saapuu hän ja tyynnä hänet vastaanota, pyydän. TASSO. Voin joka hetki häntä vastaan käydä.
Taas kyllikseen hän itkenynnä On hiukan aikaa tyynnä Tok' armastellen ainiaan. FAUST. Pois käärme, pois sun paulas! FAUST. Pois, konna, ryömi matkojas! Et mainita saa sulo-naista!
Vihoissaanpa vanhus nousi, lausui: "Herra mulle kyllä kuusi poikaa, Jäntevää ja hartevaa, on suonut; Vaan jos niit' ois vaikka kaksitoista, Tokko kukaan ilomielin lähtis Isänmaan ja kodin eestä kuoloon?" Lausui näin ja seinän vaarnalt' otti Tyynnä kiväärinsä ruostuneen jo.
Sun rauhaas lemmin kuin en muuta mitään ja tahdon tyyneyttä otsallasi, kun kätes ojentaen länteen, itään sa tyynnä odottelet onneasi: kun syksyöin sun kylvös kypsäks saapi ja nuori voimas kohoo tähkäin teriin ja ensi tähdet ylles kohoaapi ja kuu kuin sirppi kastettuna veriin. Yön ihmeelliseen valoon peittyin pihamaa ja kaikki tutut aitat sadun hohteen saavat.
Liikkumatta korppi siellä yhä vielä, aina vielä, Pallaan valjun kuvan päällä istuu tyynnä paikallaan. Aavemaisen kiillon luovat korpin silmät pahansuovat, kun lyö lampun valojuovat linnun varjon lattiaan. Ja mun sieluni, min varjo lannistaa on lattiaan, ei voi nousta milloinkaan. PIERRE-JEAN DE B
Kas, Daja, tuolt' eikö tule luoksemme? RECHA. Hält' on hän aivan varmaan eksynyt. NATHAN. Ei toki. RECHA. Noin vitkaillen ei Daja muutoin saapuis. NATHAN. Hän vielä ei lie meitä huomannut. RECHA. Nyt huomaa hän. NATHAN. Ja rientää alkaa, katsos. Vaan tyynnä, tyynnä ole! RECHA. Tahdotteko, ett' oisi tyttärenne tyynnä nyt?
Lausui, tyynnä rinnoillensa risti käsivarret, vaiti kallistui hongan juureen, kohta raittihisti siinä ukko uneksui, nukkui, oiva temppu tiedossaan, ettei pakeneisi milloinkaan. Suomen joukko, taas kun joutui ilta, viime taistons' oli taistellut, voima mennyt Suomen sankarilta, murheen aika alkanut; niinkuin aallon murtaa rannan paas, sotajoukko taapäin painui taas.
Siirtyvät syrjään. Sano, Ilvoni, sinussa Milloin kevät heräsi? Milloinka sun sydämes silmä Päivän lemmelle teränsä Avasi? sanohan, armas! ILVO. Sinä kun tasaisna, tyynnä Astuit rohkean arasti Mun eteeni neuvotonna, Kuin hämille tullut hirvi Metsän kulkijan polulle, Sinä kainosti kysäsit: "Tyttö, suostutko sepolle?"
Etkö usein päivää pitkäksy, Kunne yöhyt majaas tuopi rauhaa? Eikö syömmes usein säikähdy, Kaukainen kun jyske yltyy, pauhaa? Eikö siipes, pieniä suojellen, Usein nouse lentoon säikkyen? Eipä mieltäs tuska huolettais, Jos viel' oisit kauko-lehtoloissa; Pienoisetkin tyynnä olla sais, Vaikka äiti joskus viipyis poissa; Luonnon hiljuus saman suojan sois, Minkä heille hellä siipes lois.