Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Muut' en ma tästä tiedä; ihminenhän On ihminen: paraskin joskus eksyy. Vaikk' ehkä Cassio häntä loukkas hiukan Vihoissaan saattaa ystävääkin lyödä Niin Cassiota, luulen, pakenija Niin herjas, ett'ei sitä mikään kärsi. OTHELLO. Jaloutes ja ystävyytes, Jago, Asian kaunistaa vaan, helpoks tehden Sen Cassiolle. Rakastan sua, Cassio; Mut luutnanttin' et enää saata olla. Sinussa esimerkin näytän.
LEONORA. Jos kaukanakin, seura armas meille on ystävämme, onnen saavuttanut. Ja hyvin käy: sun näen onnellisna, et täältä lähde mielin karvahin. Sua tapaamaan sai ruhtinas Antonion, jok' itse moittii omaa katkeruuttaan, mi loukkas sua. Tyynnä saapuu hän ja tyynnä hänet vastaanota, pyydän. TASSO. Voin joka hetki häntä vastaan käydä.
Mut »Vait», hän sanoi, »vuodet vieriköhöt!» Siks virkan vain, ett' oikea on suru kohtaava niitä, jotka teitä loukkas. Ja henki jo tuon valon pyhän oli päin Päivää kääntynyt, jost' autuus virtaa, kuin kohden Hyvää kaikki-tyydyttävää. Oi, sielut houkat, herjan, vilpin viemät, te, jotka Hyvää moista hyljeksitte ja turhuutehen kiinnitätte katseen!
Hän lähettiin otsalleen, jonka hän loukkas kiviseen permantoon niin, että veri virtas hänen kasvojansa myöten. Hänen esisäinsä jumalat, lum'aavikon autuus ja koko maailman ääretön kaikkius vetäytyivät hänen luoksensa. Tunturin alkehishenget täyttivät vankilan, nämä marsivat hänen jalkainsa yli, nämä pieksivät noitarumpua, he lauloivat laulujansa, he tarttuivat hänen sieluhunsa.
Mut et tiedä, kuinka loukkas hän mua sanoin salakähmäisin ja harkituin, kuin vuoti hieno myrkky vereeni nopeasti kieleltään, kuin liehtoi vain hän mielenkuohuani! Hän kylmän tyyneytensä säilytti, mua kiihtäin, ärsyttäin. Oi, hänt' et tunne, et tunne, etkä tule tuntemaan! Eteensä ystävyyteni toin kauniin, mut lahjani hän heitti jalkoihini.
Mut »Vait», hän sanoi, »vuodet vieriköhöt!» Siks virkan vain, ett' oikea on suru kohtaava niitä, jotka teitä loukkas. Ja henki jo tuon valon pyhän oli päin Päivää kääntynyt, jost' autuus virtaa, kuin kohden Hyvää kaikki-tyydyttävää. Oi, sielut houkat, herjan, vilpin viemät, te, jotka Hyvää moista hyljeksitte ja turhuutehen kiinnitätte katseen!
JAGO. Mut kas, hän loukkas Ja sätti, herjas teidän armoanne Niin ilkeästi, Ett' oma pieni hurskauteni tuota Voi tuskin sietää. Mutta, anteeks, herra! Todella, olettenko nainut? Tietkääs, Magnifico on sangen suosittu, Ja hänen sanans' yhtä paljon painaa Kuin doginkin; hän teidät eroittaa, Tai keksii kaikki kiusat, harmit, joihin Pakosta laki hälle vallan antaa. OTHELLO. Pahintaan koittakoon hän!
Tasso näyttää tään riidan alkaneen, Antonio vapaana käy ja ruhtinaansa kanssa saa keskustella; Tasso sitävastoin on yksin, huoneeseensa tuomittuna. PRINSESSA. Antonio häntä varmaan ärsytti, tylysti loukkas mieltä ylvästä. LEONORA. Niin luulen minäkin: näin otsallaan jo pilven, kun hän kävi Tasson luokse. PRINSESSA. Miks sydämemme ääntä hiljaista ja puhdasta niin harvoin noudatamme!
Veli, sano, loukkaannuitko pudotessas? MARTIUS. Mua loukkas kauhein näky, mik' on koskaan Sydämmeen silmän kautta tuskaa tuonut. Nyt kuninkaan tuon tätä katsomaan, Niin näkemästään uskoo, että nämä Ne hänen veljensä on surmanneet. MARTIUS. Miks et mua lohduta ja pois mua auta Täst' oneasta verikuopasta?
Päivän Sana
Muut Etsivät