Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Tullos siis, sä rauhan neiti, kylvä lunta sydämmeen, tyynnä niinkuin talven luonto käyn sun syliis ikuiseen. V
Pirtiss' istui pitkän pöydän päässä pyhäaattona nyt mökin äijä, huokahtaen arkihuolistansa. Posken tyynnä painoi kättä vasten, lujaan kyynärpäänsä pöydän päähän, mutta silmä sivuun vilkui joskus, asunut ei tyynnä alallansa.
Näin kulki eespäin, enkä usko, että hän kymment' astunut ol' askeltakaan, kun silmänsä hän iski silmihini ja tyynnä hahmoltansa mulle haastoi: »Nopeemmin riennä, että valmis olet sa kuuntelemaan, jos ma kanssas puhun!» Kun olin siinä, missä olla piti, hän virkkoi: »Veli, miks et tohdi mitään kysyä, vaikka kuljet vierelläni?»
Tuhat noista tutkelmata kertoella voinen. Toki nyt on tarinamme aihe aivan toinen. Kaiu ei nyt kanteleet, ei soita sodan torvet, kuuluu tiuvut, kulkuset, kun kuurassa on korvet. Vaan kun vettä soudetaan, niin maalipurret seilaa, salmet tyynnä soiluvat ja mamselit ne peilaa. Rahaa on kuin ruumenta ja ruokaa niinkuin puuta, ruoan väliin kastetahan kaulaa sekä suuta.
Kaunis on siinä hän nukkuessaan, surutonna ja tyynnä, kaunis niin kuin vanha on, kun lumi peittävi hapset, huulilt' on puna pois sekä kuihtuen kuivunut poski, mut elo pitkän pitkä ja turvasa, lämmin ja kirkas otsaan uurtehiseen kuin ehtoo luo kajastuksen.
Kuin muut he koskaan eivät unelmoineet, kun tyynnä levänneet on lehdot, veet, kuin muut he koskaan eivät lempineet, kuin muut, kuin muut he eivät elää voineet. Kuin muut he koskaan eivät vaikeroineet, lie ammoin kyynelensä kuivuneet. Kuin suuren myrskytuulen säveleet on rinnoissansa sotahuudot soineet.
Mun kansain kuoli kunnialla, Nyt tyynnä nukun nurmen alla". Vanha lauluni. Mä lauloin kerran laulusen, Ei suuri ollut arvo sen; Mut sydämestäni laulu kulki, Sisimmät tunteeni saattain julki. On mennyt aikaa hiukka vaan Taas käteeni tuon laulun saan. Mut outo on se! Nuo sanat miksi On kaikki käyneet niin vierahiksi?
tuon kuuli, kuonoansa nosti, päätään pudisti, virkkoi: »Tuopa viekas temppu, min hän nyt mietti alas syöstäksensä!» Mut hän, mi monet taisi temput, lausui: »Se muka viekkautta, koska kiusan pahemman hankin vaiva-veljilleni!» Alichin pysynyt ei tyynnä, vastaan hän muiden mieltä virkkoi: »Jos sa alas sukellat, en sua juosten kiinni ota, vaan siivin saavutan sun päältä pien. Pois kaikki!
Kas, kuink' armas aamu koittaa Idän kaukomerten takaa, Kultaan verhoo, purppuroittaa Maan, mi tyynnä alla makaa. Usvat haihtuu, talvi taukoo, Luonto herää, silmäns' aukoo. Leivo, liehusiivillänsä
Mä veljeäni niin kyllä kutsuisin: suursydän, hän näet aina tyynnä kestää kohtalonsa; mut ansiotaan palkita ei koskaan. Mun sisareni onko onnellinen, tuo kaunis nainen, sydän ylevä? Hän last' ei miehelleen saa nuoremmalle; mies häntä kunnioittaa hartaasti, mut ilo talossa ei silti asu. Mit' auttoi äitiämme viisaus ja laajat tiedot, jalomielisyys? Hän vieraan erheen silti välttää voiko?
Päivän Sana
Muut Etsivät