Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Vihainen taivas synneistänne on, Siis tyynnä taipukaa sen tahtohon. SOITTAJA. No, mitäs muuta kuin pillit pussiin ja pois. IMETT
MIKA. Ei teille ole kosto mahdollista. ISEBEL. Vaan tyynnä emme myrkkypalaa niele. MIKA. Ken jumalattomuutta kylvävi, Se vääryyttä saa vainioltaan niittää Ja syödä valheen karvaat hedelmät. ISEBEL. Et tunne määrää kuninkaamme vihan.
Hän mulle kokeneemman lailla haastoi: »Epäily kaikki pitää tässä jättää ja kuollut olkoon kaikki mielen pienuus. Tää on se paikka, josta sulle puhuin, Nyt saat sä nähdä surevaiset kansat, jotk' ymmärryksen lahjan hukkasivat.» Käteeni tarttui hän ja muoto tyynnä, niin mua rohkaisten, hän johti minut salaisten ongelmien sisäpuolle.
Jos niin olis, kansani kallehin, Jos niin olis kohtalos kurja, Niin onnesi oikukas, nurja, Niin parhaint' ehkä se ollut ois, Että oisit jo aikaa kuollut pois Ja kuollut kunnialla. Mut niin ei onnesi olla saa, Ei voi, olet sankari nuori, Olet tuulia halkova vuori! Siis seiso vankkana, vahvana vaan, Kuin tunturi tuulessa juurillaan, Ja kaikk' ota vastaan tyynnä!
Syvät synnyt kuultuansa, Maininnaiset Manalan, Käärme kirpoo uhristansa, Myrkky-virran palavan Syöksee kohti auttajata, Hänet uhkaa upottaa: Mutta tyynnä, voitollisna Tämä työtään kiiruhtaa. Sata vuott' on sankarimme Kirvoitellut kirotun Käärmehen jo käärehiä: Suur' on ilo autetun! Lapset laulaa kiitostansa Ympärillä auttajan, Toiset isää irroittavat Kera viisaan voittajan.
Ainiaksko vaiennut on meiltä Armas säveles, Leivonen, ku syksymyrskyn teiltä Lensit lauluines? Eikö maa, joll' loisti aamus ynnä Päiväs kultavuo Nähdä saa, kuink' iltas sulle tyynnä Kultaruskon luo? Etkö muista Ruotsin ruususilta Metsää Pohjolan, Satakielten ihme-säveliltä Virttä rastahan? Siitä kuin sa meiltä läksit, suli Monen talven jää; Tuli kevät, laululinnut tuli Vaan et tullut sä.
Merellä tuolla Viel' äskeisin hyrskyt soi, Vaan tyynnä sen kalvo kaunis Nyt välkkyy ja unelmoi! Siis ällös, impeni, surko!
LEONORA. Mit' tapahtunut on? Sua, rakas Tasso, niin kiihkos, epäluulos sokaisiko? Kuin tapahtui se? Hämmästyneet oomme me kaikki. Ja sun luontos lempeä, sun suopeutesi, ja sun nopsa katsees, sun älys oikea, mi kullekin suo oman osansa, sun tasamieles, mi kestää, mitä tyynnä kestämään pian oppii jalo, harvoin turhamainen, sun viisautes, mi kieltäs hallitsi? sua, kallis ystävä, nyt tuskin tunnen.
Näin kulki eespäin, enkä usko, että hän kymment' astunut ol' askeltakaan, kun silmänsä hän iski silmihini ja tyynnä hahmoltansa mulle haastoi: »Nopeemmin riennä, että valmis olet sa kuuntelemaan, jos ma kanssas puhun!» Kun olin siinä, missä olla piti, hän virkkoi: »Veli, miks et tohdi mitään kysyä, vaikka kuljet vierelläni?»
Itku mun jo valtoaa minut herra huuti. Elä itke! Muuten on rouvan torat mulla, silloin oon mä onneton, tuuti, tuutilulla! Tuutilulla, sydämein, nuku siki-unta, mistä saisin surullein unhotuksen lunta? Hussalulla! Aina vain mielessäni säilyy, kuinka kotilahdellain tyynnä vesi päilyy. Tuuti, lapsi! Siellä on äitikullan hauta taas sä itket, onneton, lauluni ei auta. Lapsi, miksi nuku et!
Päivän Sana
Muut Etsivät