Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
niin päästi eellensä nyt lauman pyhän Forese, jäljessä mun kanssain tullen, ja virkkoi: »Milloin nähdä saan sun jälleen?» »En tiedä», vastasin, »kuink' kauan elän; mut niin ei paluuni lie nopsa, että sit' ennen tahtoni ei rannall' oisi. Näät paikka, johon asumaan oon pantu, käy päivä päivältä vain kurjemmaksi ja näyttää tuomitulta perikatoon.»
DESDEMONA. En, päivän nähden: sen ma vannon! EMILIA. En minäkään päivän nähden, mutta kenties pimeydessä. DESDEMONA. Sen tekisitkö, maailman jos saisit? EMILIA. Avara mailma ompi: palkka vieno Ja rikos hieno! DESDEMONA. Sit' et maarin tekis! EMILIA. Tekisin maarinkin; ja tehtyäni tekisin sen taas tekemättömäksi.
Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Sit' olen meressä miesi, uros aaltojen varassa: läksin neittä Pohjolasta, impeä Pimentolasta. "Ajoa karautime suloa meryttä myöten. Niin päivänä muutamana, huomenna moniahana tulin Luotolan lahelle, Joukolan jokivesille: hepo alta ammuttihin, itseäni mielittihin.
ANTONIO. Sen arvoiseks jäät kyllä siihen saakka. TASSO. Mua punnittakoon, sit' en välttele; mut halveksintaa ansainnut en ole. Ei seppeltä, min mulle ruhtinas ja ruhtinatar tunnustukseks soivat, epäillen, ilkkuin halventaa saa kukaan! ANTONIO. Tuo korskeus, tuo kuuma kiihko sulle ei sovi mua kohtaan, tääll' ei lainkaan. TASSO. Min sallit itselles, myös mulle sopii.
*Musta*. Sit' äänt' en ole kuullut. Kuitenkin Jos en ois se, mik' olen, tahtoisin Sinuna olla. Sano, ken sä oot? Et enkel'joukoss' ennen näkynyt. *Valkea*. Vait ollos.
Kas Aurinkoa, joka otsaas paistaa, kas ruohoa, kas puita, kukkasia, joit' itsestään maa täällä ilmi loitsee! Sikskuin ne silmät kauniit, jotka itkein sun mulle uskoi, tulee iloisina, voit istahtaa, voit käydä kesken kukkain. Nyt sanaa, merkkiä mult' ällös varro; on tahtosi nyt vapaa, suora, terve, ja väärin ois sit' olla seuraamatta; suon sulle itses yli kruunun, mitran.» Kahdeksaskolmatta laulu
Nähkääs, jos tuo tapaus vain pelkkää pilaa on, ei maksa vaivaa sit' ottaa vakavasti harkitakseen; vaan teatteriin teidät neuvon ma, siell' onhan edulliset esittää tuollaiset pro et contra. Vaan jos herra ei teatteri-ilveineen vain pilaa tee minusta; jos tapaus tosi on; jos vielä meidän hiippakunnassamme, Jerusalemissamme rakkaassa, se sattunut on, silloin, niin... RISTIRITARI. Niin mitä ?
Hän vielä: »Virka, pahemp' oisko, ellei inehmo kuuluis yhteiskuntaan maiseen?» »Ois», vastasin, »sit' todistaa ei tarvis.» »Ja voiko ihminen sen, ellei elo ois mainen säätty eri säädyin, toimin? Ei, jos on oikeassa mestarinne.» Hän johti, päätti tähän todistelun ja virkkoi: »Seuraa siis, ett' teoillanne ja elollanne eri juuret ovat.
Mut suremaan ken jouti, Kun tullut tieto on, Ett' tulossa on vouti Jo Abram Melchersson! Hän luulee voivans, houkko, Lannistaa Pohjanmaan, Ja sotilaita joukko Häll' ompi seurassaan. Mut Krankka tämän kuullen Näin mietti mielessään: Sit' ennen, niin mä luulen, Viel' leikki leikitään. Vaan lähteissänsä vielä Käy luo hän tietäjän: "Kuink', ukko, johan tiellä Sä näät mun kestävän?"
On sata kosinnut jo Rusillaa, Ei kenkään voita vuorenhaltiaa, Viel' ykskään heist' ei niellä uskaltanut Sit' ihmejuomaa, jonk' on ehdoks pannut Se vuoren-ukko, antaaksensa sen Rusillan maljan sekä sydämen.
Päivän Sana
Muut Etsivät