Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Vuos' yhdeskolmatt' ehti tulla: Kuin teräksellä karkaistulla Mä iskin lemmen valkean: Voi tuhat, voi sit' armautta, Sit' ihmissielun kirkkautta! Vaan sen vei surma hautahan. Hän kuoli! Ken vois ihmetellä, Jos, synkeällä sydämellä, Suon kyynelvirran vuotavan? Vei kateus ei murhe siitä; Söi halla tapahtuuhan niitä; Vaan surma vie mun surmahan!
Kun lisään: vangiks' jäin Tebninissä, jonk' aselevon viime hetkellä me ottaa mielimme, päin Sidonia sen jälkeen rynnätäksemme; kun lisään: kahdestakymmenestä vangista mä yksin Saladinilta sain armon, niin patriarkka tietää kylliksi. Jo enemmän kuin kylliksi. MUNKKI. Vaan tuskin enemmän kuin jo tietää. Tietää tahtois hän myös, miks armahtanut Saladin on herraa yksin. RITARI. Tiedänkö sit' itse?
Ett' et sa uskalla, ja voitteluun jos Väsynyt olet, no niin, kyllästynyt Minäkin olen elämään, ja sulle Nyt kaulan' tarjoon vanhan vihas uhriks; Jos sit' et poikki leikkaa, olet hupsu; Ain' olen vainonnut sua, maasi rinnast Ammeittain olen verta juoksuttanut, Ja elää voin vaan sulle häpeäksi, Jos en sua palvele. AUFIDIUS. Oi, Marcius, Marcius! Jokainen sanas vanhan vihan juuren Sydämmestäni repii.
"Kov' on taistelu", jatkoi luutnantti, "pian ryssä jo sillan saa, etujoukkomme Kauppilass' horjuupi, ylivoima sit' ahdistaa, kaikk' on nurinpäin, väki hämmennyt; min käskyn saan minä nyt?" "Sen, että nyt käykää istumaan, ja lautanen käskekää ja siten syökää huoleti vaan, ja syötyä ryypätkää, ja juotua syökää uudelleen, se on käskyni ummelleen."
Niin, tähän sankar'-aikaan, jolloin hyvin Hän näyttämöllä naisest' olis käynyt, Mies urhein kentäll' oli hän, ja päähäns Sai palkaks tammiseppeleen. Näin tullen Pojasta mieheks, nousi hän kuin meri. Ja seitsemässätoista tappelussa Vei joka miekan seppeleen hän. Vihdoin, Mit' on Coriolissa ja sen luona Hän tehnyt, sit' en ylistää voi kyllin.
Olemme haudan partahilla. Tän, Tän pohjukass' on kätkö ystävän. Se katetaan hän ijäks pois on meiltä. Viimeiset pirstat haudan omiks jää. Hän ijäks, ijäks pois on elon teiltä, Ja ehkä muistonsakin häviää. Ei, ystävä! niin ei se käydä saa, Niin ei se käydä voi, sit' epuuttaa Se sama sääntö, mi sun käski kuolla. Sua muistimme, kun kärsit täällä, nyt Sua muistamme, kun taivaissa oot tuolla.
Lappalaiset pitävät paljo pyöreästä muodosta; aurinko on pyöreä ja lappalaiset rakastavat aurinkoa. "Sä arvelet niinmuodoin, ett'ei täällä tule mitään sielun ravintoa." "En, sit' en tarkoita." "Mitä tarkoitat sitten, rakas lukkari?" "No sitä, ell'ette, jonkun vanhan ystävän kanssa tahdo tulla yhdessä rukoilemaan, niin voittehan sen sitten jättää."
Ja kun lasketaan levolle Tämän maailman majoista, Tule sitten Tuonelahan Lasten kanssa laulamahan, Siellä on makea manna, Siellä on ilo ihana, Siellä on koria kirkko, Siellä lehteri leviä, Siellä veisaa pyhät veljet, Siellä siunatut sisaret, Siell' on semmoinen elämä, Jott' ei täällä tietää saaha, Sit' ei voi sanoa suulla, Eikä käellä kirjoitella.
Säkehet lemmen, tarun suorat sanat hän kaikki voitti; väittää anna houkkain, ett' etevämpi ois Limoges'in miesi, on heille maine enemmän kuin totuus; näin kanta heill' on valmis kuulematta sit' ennen taitehen tai järjen syitä. Näin tehtiin muinen myös Guittonen suhteen, soi suusta suuhun kunniansa, siksi kuin hänet voittanut on totuus monen.
Kaikk' on tyyntynyt. Miss' äsken viha riehui, oli rauhaa: Jo viihtyi vaino, unta maattiin nyt, Sit' unta, miss' ei enää myrskyt pauhaa; Jos valvoi ken, ol' ystävä vaan tuo, Jok' ystävän jäi nukkunehen luo. Mit' etsin, löysin nyt, ma tiedon sain, Jot' oli yhtä raskas kaipaella: Riveistä Tigerstedtiä mä hain, Mut hän on tääll', ei ole valvehella.
Päivän Sana
Muut Etsivät