Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Hänet pois ma laitoin, Tilaanne syillä puolustain ja käskin, Ett' oiti puheilleni palajais hän: Hän lupasikin sen. Nyt lymyyn käykää, Ja huomatkaa, mik' iva, ilkku, nauru Sen miehen joka kasvoinjuonteess' asuu. Hän kertoa saa jälleen, kuinka, missä, Kuink' usein, kuinka kauan vaimoanne Halannut on hän ja sit' aikoo vielä Tarkatkaa häntä, sanon olkaa tyyni!
Iloitsee tuolla kaikki juhla-innoin, *siell'* lamput heille loistaa, naurusuin *siell'* laulaa, haastaa kaikki riemurinnoin. Ohitsekulkijoista näyttää kuin ilossa tuossa kasvais onnen kukka. Sääliväisesti. Maailman onnenlapsi, siskorukka! Sa sanot rukka? Eikö aarteestansa hän osalliseks tehnyt sukuansa, sai sielun-kullan häitä kaikki kansa, takaisin hän sit' ei saa kokonansa?
Kiusaukseenko joudun Valani rikkomaan, jonk' äskein vannoin? En, sit' en tee!
Sit' enkö lujast' aio ma parantaa? Ja luja aikomus, ma tiedän, kauas ihmistä voi auttaa. Mua kuulkaa, Nathan! Ristiritari tuon munkin oon mä kuitenkin, se, joka on teitä syyttänyt. Te tiedättehän, mi mua kuohutti, mi suoneni sytytti tuleen! Mua tomppelia! Ma sieluineni ruumiineni tulin syliinne heittäytymään.
Ah! sit' en koskaan Tuntea saanut. .......... Yksin mä kuljin, Yksin mä lemmin, Yksin mä kärsein, Haikean haikeast'! .......... Yksin mä lemmin Kuolemassainkin. Oi äiti, oi äiti! Vie minut täältä Mailmasta luokses Kiusauksesta! .......... Välkkyvä liekki Tomusta kutsu! Pimeydestä Valohon nosta! Kamala ukkosen jylinä, joka kajahteli koko linnan lävitse, keskeytti hänen lauluansa.
Siis, hän heti kuolkoon, Se päätös on. MENENIUS. Jumala varjele, Ett' ylväs Rooma, jonka kiitollisuus Jaloja lapsiansa kohtaan kirjoiss' On itse Zeun, nyt niinkuin julma äiti Söis oman sikiönsä! SICINIUS. Vamma on hän, Ja pois siis leikattava. MENENIUS. Jäsen on hän. Jok' on vaan vamman saanut; kuolon tuo se, Jos leikkaat sen, mut auttaa sit' on helppo.
TAIMO. Sit' en mä tiedä, hyvä isäntä! Sen tiedän vaan, että nyt menen kumppaneilleni kaikelle talon väelle kertomaan matkastani. Voi, kuinka paljon minulla ompi juttelemista! Mitä eriskummallisia olen nähnyt ja kuullut! Niihin nyt oikeastaan ei tarvita liikaa hyvitystäkään, mutta minä tunnen luontoni ja tiedän, ett'en ma luovu vanhasta tavastani. Hei miehet!
RICHARD. Niin, mik' on tehty, sit' ei nyt voi muuttaa.
Niin kuin Titinius urhokkaasti kuolit, Ja Caton poikana sua kunnioitaan. 1 SOTAMIES. Nyt antau, taikka kuole! LUCILIUS. Kuollakseni Vaan antaun. Tuon saat, jos mun tapat oiti. 1 SOTAMIES. Sit' ei saa tehdä. Mik' oiva vanki! 2 SOTAMIES. Syrjään! Tiedon saakoon Antonius, että vangittu on Brutus. 1 SOTAMIES. Sen hälle sanon. Tuoss' on päällikkömme. ANTONIUS. Miss' on hän?
ELISABETH. Jos kaikki hyvin ois! Mut ei, ei koskaan! Alenemass' on onnemme, ma pelkään. GLOSTER. Vääryyttä mulle tehdään, sit' en kärsi. Keit' on ne, jotka kuninkaalle nurkuu, Ett' olen tyly muka, heit' en lemmi? Se häntä, santta Paavali, ei lemmi, Ken hänen korvans' ahtaa vihaa täyteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät