Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Sit' ei saa soitot viihtymään, ei viisaan lepopielus; se pistää, kalvaa yhtenään, ja kärsimään jää sielus. Murhein istuin puoliyöhön, jääden kirjain ääreen työhön, muinaisajan unhotettuin salaistietoin harkintaan. Pääni kun jo painui melkein, kuului takaa oven telkein nakutus, mi oudoin elkein tikutteli hiljaa vaan. »Joku vieras siellä», mietin, »nakuttelee sisään vaan. Muuta ei se olekaan».
Sit' uskon, jok' on pilkannut mua kerran, Mut sua ja pettopoikias en koskaan, Jotk' ootte yhtyneet mua häväisemään. Toist' eikö Roomass' ollut pilkattavaa Kuin Saturninus? Niin, Andronicus, Tää teko hyvin soveltuu sun kerskaas, Ett' olen sulta kruunun kerjännyt. TITUS. Kamalaa! Mitä tietää moinen moite? SATURNINUS. Pois matkaasi, ja anna avus sille, Jok' äsken miekka kädessä häntä liehi!
Mut toinen kannelta hymähtää: »Jos mieles on niin kuin lausuit nyt, Niin rauhan saat. Sotilaakseni jää! » »Sit' en voi, olen päälliköks syntynyt. Minä tiedän tieni; en nyt voi laata; Ei uusi palvella vanhaa saata.» Hän turhaan vastaust' odottaa; Lähemmäksi nyt karkaa ja huudahtaa: »Ken päälliköks luotu on, näyttäköön, Kenelle voitotar kultiaan jakaa. Sitä miestä te, urhot, kunnioittakaa.
Raastanut sinne nyt ois hänet itselleen ikimaineeks, ellei Zeun tytär ois Afrodite sit' äkkiä nähnyt; irti hän hihnan raasti, mi sonnin ol' isketyn nahkaa, tyhjäpä vain kypär' erkeni, jäi käden jäntevän valtaan. Viskasi viuhauttain varusäärten akhaijien keskeen tuon heti urho, ja maasta sen kumppanit ottivat oivat.
COMINIUS. Kuvailin, kuinka suurt' on anteeks-anto, Kun vähimmin sit' odotetaan; kurja Se valtio on, vastas hän, jok' anoo Maanpakolaiseltansa moista. MENENIUS. Niin oikein. Voiko puhua hän toisin?
Vastasi, virkkoi näin jalo Hektor heiluvaharja: "Rakkahin, myös mua huolettaa tämä kaikki, mut kantaa Troian miesten en eessä, en vaimojen laahovavaippain voi häpeääni, jos arkana pois sotimasta ma väistyn. Salli sit' ei oma luontonikaan, sill' ain' olen miesnä oppinut taistelemaan eturinnass' iliolaisten, kuin nimi taattoni kuulu ja myös oma kunnia vaatii.
Helga kodissansa taas Uinuu uness' autuaas. Herättyään riemuin huomaa: Saapuu päivä, Luojan luoma! "Konsa iltaan elän sen, Jannea taas syleilen. Kuin hän onkin uskollinen, Palava ja intohinen!" Miekka seinällä. Se vuotta monta kymmentä On siinä rippunut, Sit' aurinko on paahtanut, Se siit' on ruostunut.
Vaan mitä luonto yksin suo, mit' ei voi koskaan mikään tahdonponnistus tai vaivannäkö saavuttaa, ei kulta, ei miekka eikä äly, kestävyys voi vallata, sit' ei hän anteeks anna. Hän soisko mulle sen? Hän, jäykkämieli, jok' uskoo runotarten suosion uhalla saavansa, ja kootessaan mont' eri runoilijain ajatusta jo luulee runoilijaks itseään?
Sysimustat sydämet vihkiä valoon? Etsiä taivaalta eksyneen tähden? Kuka voi ruokkia nälkää nähden? Itkevät sydämet kuollutta lastaan. Kuka veisi ihmisen ihmistä vastaan? Kuin lehti, jota tuuli lennättää, niin kalpeaks ja kuihtuvaksi jää jok'ainut sana, kirjoitettu tähän. Ja sill' on sulle sanomista vähän. On mykkänä se unohtuva pois. kuin sit' ei koskaan kirjoitettu ois.
BENHADAD. Sa, karkoitettu Israelin mies, Näyt rakastavan omaa vertasi; Vaan kädessäs on ase Syyrian, Sit' et voi käyttää vahingoksemme. Siis kuulkaa, miehet, kuulkaa, päälliköt! Kun sota kuolemalla Ahabin Saa lopun, siksi se on tahtoni Kun vihollista vastaan taisteluun Me ryntäämme, niin teidän kaikkien On häntä tähdättävä. Pienemmät Saa eloon jäädä, yksin kuningas Vain surman saakoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät