Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
"Ole, sydän, iloinen". Jos henkeni on teille rakas, niin soittakaa: "Ole, sydän, iloinen". SOITTAJA. Miksi juuri sitä? PIETARI. Niin, hyvät pelimannit, sen vuoksi että sydämmeni itse soittaa: "Sydämmeni on murheinen". Oi, soittakaa minulle joku hauska litania lohdutukseksi. SOITTAJA. Ei mitään litaniaa; ei ole aikaa soittamiseen nyt. PIETARI. Ette siis tahdo? SOITTAJAT. Emme.
En enää ikkunans' alle Mä vie teitä laulamaan, Vaan tuonne hautausmaalle Siell' lepoon hän lasketaan.» Jo nousevi nurmen nukka, Ja kunnahat vihertää, Ja kevähän ensi kukka Pääns' ujona ylentää. Ja perhonen punasiipi Luo kukkasen äsken hiipi Ja soi sille suudelman Niin lämpimän, armahan. On lempeen syttynyt kukka, Vaan perho, perho on pois! Tuo murheinen vuokko rukka Miel'-alani arvata vois.
Taatto murheinen murahti: "Tuot' älä kuuntele enempi kuoroa petojen kansan!" Tuop' on kuuli toisna yönä poika taas taruja korven: "Tääll' on alku, tääll' on loppu, täällä onnesi sinunkin aarnihaudoissa halujen, päällä lieto virvaliekki; elon etsit arvoitusta, olen arvoitus elosi." Aamulla ani varahin tutki poika taatoltansa: "Mitä on salassa metsän, saaren lempeän sisässä?"
Taas morsiussaatto kohta Käy kirkosta palaten Kaks keskessä mielipuolta Ja morsian murheinen. Oi terve, Magyar, jalo pustan mies! Sua veljesi tervehtää. Jo mainehen luo sinun kulkee ties, Minun viel' olon' oudoks jää. Kun soi sotatorvesi, ratsus kun Sotakentällä hirnahti, Jo ympäri mait' urotöitäs sun Huhu kaukainen kanteli.
Anja laskeutuu lauteilta ja istahtaa kynnykselle ei kuitenkaan itse levähtääkseen, vaan antaakseen Shemeikalle tilaisuuden nukahtaa kylvettyään, jos tahtoo. Käyn lasta katsomassa ... kohta tulen. Käy, käy ... On äänensä raukea ja mielensä murheinen, rakkaan. Kun saisin hänet iloiseksi, kun tietäisin, miten hänet viihdyttelisin. Joko pyrkinee mielensä pois?
Maailman korpea matkustaissa murheinen on mieli; Vaan kun minä pääsen taivaasen, niin riemuun aukee kieli. Sidottuna kieleni täällä on ja kahlittu sangen kovin; Vaan kylläpä kahleet aukenee, kun pääsen taivaan hoviin. Mun usein pimeys saavuttaa nyt, kun olen täällä vielä; Vaan kirkkaus paistaa kaunoinen, kun kerran ollaan siellä. Tuo kirkkaus, tuo ei himmenny vaan loistokkaana hohtaa.
Sinikaunokki. Kysytte miks' elokaunikki Kasvoi pellon leipäviljahan, Kyntömies vaikk' ei ois tahtonut? Taivassinellään se muistuttaa, Että on maan päällä muutakin Taivahista, pyhää, ihanaa Paljon muutakin kuin leipä vaan. Niittypuro. Näin moititaan: voi kuink' on murheinen Ja synkän musta niittypuron juoksu, Vaikk' onkin niityn metsä lehväinen Ja partahilla kukkain tuhat tuoksu.
Taas morsiussaatto kohta Käy kirkosta palaten Kaks keskessä mielipuolta Ja morsian murheinen. U. von Schrowe. Leena. Ja Leena istuvi kankaallaan Ja morsiusseppel on kulmillaan. Lyö pirtaa, niisiä helskyttää. Ja oudosti silmä se välkähtää. "Oi laps, mikä kiire sull' on työ? Käy, raukka, maata, jo pääll' on yö." "En, en, mua vartovi armahan', Ma morsiusvaatetta valmistan."
"Miks onneni", huokaa hän, "maaltani pois Mun viskas ja tänne soi kuolla? Siell' ystävä varmaankin kuollessain ois, Jok' kyyneleet pyhkis ja lohtua tois; Vaan hylkynä täällä saan kuolla". Mut virtana rinnasta vuotavat vaan Nuo lähtehet punaisen tummat, Jo aatoksens rupeevat harhailemaan, Käy mielensä murheinen hourailemaan, Ja kuvat nyt syntyy niin kummat: Hän lapsi viel' onpi.
Meit' aina tähän asti on takaa työnnetty. Me aina liukkahasti on muille myönnetty. Nyt askel astukaamme vaikk' takaperinkin. Siit' ehkä naurua saamme oma oli se kuitenkin. 2 Karhunpoika Hän ei kuule, hän ei nää. Hän kävellä lääpöstää. Ja suuret kengät katuhun lyövät. Katuhun lyövät. Miks on karhumme karvaisen niin katsanto murheinen? Mikä onkaan mieheltä luonnon vienyt? Luonnon vienyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät