Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Nuo armaat toiveet kukkii Ja kohta kuihtuu taas; Ne kukkivat, kuihtuvat jälleen, Ja niin käy kuolemaas. Tää tieto mun synkistyttää, Mult' innon, lemmen vie; Olen kylmä ja rikkiviisas, Ja jo vertynyt sydän lie. Syysyön unet, usvat, hiipii Yli vuorten, laaksojen, Myrsky lehdet puista riipii, Maa on kolkon aaveinen.
Se lupaa vain: Kun kerran selvään puhuu sydämes sulle toiveensa, mult' älä niist' yhtään salaa! RECHA. Ajatuskin, teiltä salata syömeni mua vavisuttaa. NATHAN. Ei enää tästä? Kerta kaikkiaan se päätetty on. Tuoss' on Daja! No? DAJA. Tääll' alla palmuin vielä kulkee hän ja kohta ilmaantuu tuon muurin takaa. Kas tuolla? RECHA. Ah! ja näyttää epäröivän mihinkä mennä: eespäin, oikeaan vai vasempaan.
jo ruumiiseensa pirun päästi, sijaan itsensä, ja myös sukulaiseen siihen, mi hänen kanssaan pattotyön sen teki. Ojenna kätes tänne nyt ja silmät mult' aukaise!» En tuota tehnyt, sillä hänelle oikein tein, kun häntä petin. Ah, Genualaiset, kaiken hyvän tavan viholliset ja pahan kaiken kuomat, miks teit' ei vielä syösty maailmasta?
Kulmia tuimistain nimes askelnopsa Akhilleus: "Kautt' älä polvien mult', älä vanhempain ano, koira! Kunp' oma vimmani sais minut silpomahan sekä syömään raa'altaan sinut, moiset työt olet mulle sa tehnyt!
ELISABETH. Oi, prinssi raukat! hennot pisku piltit! Suloiset ummut, viel' ei puhjenneetkaan! Viel' ilmassa jos sielusenne lentää, Ijäiseen tuomioonsa kiintymättä, Liidelkää vaiheillani liihosiivin Ja kuulkaa äiti-raukan valitusta. ELISABETH. Niin kurjuus vei mult' äänen, että kieli, Parusta uupunut, on vait ja mykkä. Edward Plantagenet, miks olet kuollut?
Nyt menkää; kirjeet laitan mukananne Eräille ystäville, jotka tiellä Teit' auttavat. Pois surun silmäykset Ja vastuut kiertäväiset! Tilaisuuteen Vain tarttukaa, jonk' epätoivo tarjoo; Hukassa on, ken itse hukkaans' etsii. Satamaan heti! Laivat, aarteet, kaikki Ma teille suon. Rukoilen, että hetkeks Mun jätätte; kas niin; pois mult' on johto, Ja siksi rukoilen. Ma tulen heti.
Mut koti ompi niin kolkko nyt, Kuin emo täält' olis lähtenyt; Voi, että valokin viedä voisi Mult' ystävän, sit' en luullut oisi! Kaikuja Hämeestä 1874. L
Vaivoin vastanneeks sai Hektor heiluvaharja: "Ken, jumal' armas, liet, joka moisia mult' uteletkin? Etkö sä tietäne siis, ett' äsken ankara Aias, kun hänen kumppanejaan liki laivoja surmasin juuri, ryntääseen kivell' iski ja mun rajun rientoni esti? Hadeen kartanohon tänä päivänä päätyvän luulin tieni jo varjojen luo; taju kaikki jo taukosi multa."
CORIOLANUS. Mi siihen syynä, että minua, Jonk' yksin äänin konsuliksi teitte, Niin häpäisette nyt, ett' oiti pois sen Mult' otatte? SICINIUS. Te, vastatkaa te meille. CORIOLANUS. Niin oikein, mun se täytyy. Puhukaa siis! SICINIUS. Kanteemme on, ett' yrititte riistää Roomalta kaikki ikivanhat virat Ja itsellenne yksinvallan ryöstää; Siis kansan petturi te olette. CORIOLANUS. Kuin? Petturi!
Sorjine jos tamineineen nyt tähän heitän Patroklon, joka mult' oman kunnian puoltajamiesnä kaatui, kehnoksuu sit' akhaijit, ken minut nähnee. Vaan häpeää jos peljäten taas koen kohdata yksin Hektorin laumoineen, monet yhden saartavat varmaan; kaikkipa kansa on näät kera Hektorin heiluvaharjan. Vaan nyt moisia miks sydän miettii?
Päivän Sana
Muut Etsivät