Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Mut tietäs käy, Toskanan mies, jo itkuun haluni suuremp' on kuin haastelohon: niin maamme järkyttänyt mult' on mielen.» Tiesimme, että askeleemme kuuli nuo sielut kalliit, vaan kun vaikenivat, se meidät sai tien suuntaan uskomahan.
Peleun poikaan nyt minä käännyn, vaan mua kuulkaa myös te, akhaijit muut, hyvin tarkatkaa, mitä lausun. Miehilt' Argos-maan monet syytökset sekä moitteet kyllä ma kuulla jo sain; mutt' enp' ole itse mä syypää, sallima kaiken on syynä ja Zeus sekä öinen Erinnys. Nuo kokouksess' ottivat mult' älyn päivänä tuona, 88 jolloin kunnialahjan Akhilleult' itse ma riistin. Vaan mitä tehdä mä voin?
Mult' arvo liukee pois. »Hoi!» huusin taannoin. Ja kuninkaita, niinkuin kilpaan pojat, Esille syöksi, huutain: »mitä käsket?» Sull' onko korvat? Pois viekää kurja tuo ja pieskää hänet! Parempi pennun kanssa leikitellä Kuin vanhan kuolevaisen jalopeuran. ANTONIUS. Haa! Kautta kuun ja tähtein! Pieskää hänet!
DAJA. Ei, ei; viel' useasti hän varmaan kiertää luostarin ja tästä käy hänen tiensä silloin. Lyödään veikkaa! RECHA. Niin oikein! Puhuitko jo hänen kanssaan? Hän miltä tuntui tänään? DAJA. Entiseltään. NATHAN. Täält' älköön siis hän teitä huomatko. Taemmas menkää, taikka mieluummin sisälle aivan. RECHA. Vielä hetki vain . Ah, pensasaita tuo mult' otti hänet! DAJA. Jo tulkaa! Oikeass' on isänne.
niin siunaten ja laulain kolme kertaa mua kiersi, koska vaikenin, tuo liekki apostolin, min määräyksestä olin puhunut; niin hän puheeseeni mieltyi. Viideskolmatta laulu Jos tapahtuu, tää että laulu pyhä, min myötä-luoneet ovat maa ja taivas, niin että vuosiks siitä laihduin, voittaa tuon vainon, joka lammashuoneen kauniin mult' estää, missä nukuin karitsana, vihaten susia, sen sortajia;
Tiedän nyt, mit' en ennen tiennyt; mult' on tää talo järjen vienyt, ei, en lähde, ma poistu en, ennen kuin sua suutelen. Kulta Inkeri, kutrikelta, anna anteeksi pyytehein, varmaan vaikutan kuollehelta; palajan jällehen purrellein. Mutta uskoisit mua sa varmaan, pääni nähdä jos voisit harmaan, kuulla itkuni ijäisen polon pohjasta sydämen.»
Ei, nuorna kuolla eestä maan ja kunnian ja kuninkaan, se oisi ylpeää! Mä köyhä olen orpo nyt, syön leipää vierahan, mult' isän kuolo kodon vei ja turvan, vaalijan. Mut huoli pois vain haipukoon, saan mittaa vielä vartaloon; ma uljas sotapoika oon, en sorru hukkahan. Kun vartun vaan ja täyttäneeks viistoista vuotta saan, käyn samaan nälkään, taisteluun ja samaan kuolemaan.
RICHARD. Niin totta hyvää tarkoitan ja kadun, Kuin tämän sodan vaaratöissä hyvin Mun käyköön! Oma käsi surmatkoon mun! Taivas ja sallimus mult' ilon vieköön! Yö, rauhas kiellä, päivä, valosi! Kaikk' olkoot onnen tähdet mulle nurjat, Jos hurskain mielin, pyhäss' aikehessa, Puhtaasta tosilemmestä en kosi Suloista tytärtäsi, prinsessaa!
Ei minua muu huoleta kuin niiden poikain kohtalo ja enimmän Jahvin, se kun niin paljon piti siitä Miinastaan ja täytyi vaan erota. Se oli kyllä ikävätä ja pysyy ikävänä hyvän aikaa, sanoi Pekka. Vaan pitäisi minun siltä Hemmolta vielä kerran käydä kysymässä, onko hän koskaan veisannut, että "Ah paljon puuttuu mult'". Eikös sinulta puutu? kysyi Hintti. Tiedänpä minä sen itsekin.
ja niinkuin lapsi, äitiään mi kohden imettyänsä ojentaapi kädet tunteesta, joka ulkoliikkeeks syttyy; niin valkeudet nuo ojentuivat kaikki nyt ylöspäin, ja siitä näin ma kuinka heill' oli lempi syvä Maariahan. Mut näköpiirissäni ne viipyi sitten Regina coeli ihanasti laulain; sen muisto mult' ei ole mennyt koskaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät