Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Pois maailman tavara, et saa mult' kiitosta. (
Hän mulle kaikki muistuttaa, mi mennyt mult' on hukkaan.» Minun tieni ovat etsijän teitä. Onneton, ken mua seuraa! Ma olen huono opas. Käy tieni kautta harhain. On kotia jäädä parhain jokahisen, jolla koti on. Mun kotini on siellä, missä taivaan tähdet tuikkii. Minun tieni ovat taistelijan teitä!
Mies oli Cronstedtilla väessään, mies mulle rakas vielä muistellenkin; mull' elo takana, häll' edessään, mut sama henki täytti kumpaisenkin. Unohdan paljon, pian myös, mut et mult' unhoitu, Gregori Tigerstedt. Mies miekan siin, ei muonakuormaston, sen ryhti, katse, kaikki näytti julki; solakka, kookas kasvu, vartalon noin hän, tuo reima poika, tiensä kulki.
OTHELLO. Miksi tahdot: Murhaajaks kunnialliseks; en tehnyt Vihasta mitään, kaikki kunniasta. LODOVICO. Tuo konna syyns' on osaks tunnustanna; Te Cassion surmaa yhdess' etsitten? OTHELLO. Niin. CASSIO. Aihett' antanut en teille koskaan. OTHELLO. Sen uskon; anteeks pyydän. Kysykäähän Nyt tuolta puoliperkeleeltä, miksi Näin ruumiini ja sieluni hän kietoi. JAGO. Mult' älkää kyselkö.
Muut' en pyydä. RITARI. Vaikk' eri syistä kuningatar tääll' on, On joukkomme jo tiellä. EDGAR. Kiitos, herra! GLOSTER. Mult' ikihyvät luojat, henki viekää, Ett'ei taas paha viettelis mua surmaan, Ennenkuin te sen suvaitsette! EDGAR. Hyvin Rukoiltu, isä! GLOSTER. Mut ken oletten? EDGAR. Mies kurja, kohtalonsa nöyräks lyömä, Ja kovain murheen koitoksien kautta Säälillen tullut herkäks. Käsi mulle!
Tää suo, mi lemun levittää niin pahan, tuon kaiken saartaa tuskan linnan, jonne hyvällä emme päästä voine koskaan.» Myös muuta haastoi hän, jot'en ma muista, kun tornin korkean tuon tulihuippu mult' otti kaiken huomion ja katseen. Sielt' äkkiä nous kolme raivotarta, veristä kolme kuilun neittä, joilla jäsenet naisen oli ynnä hahmo.
Vastasit, Patroklos, hepourho, sa vaipuvin voimin: "Riemua, Hektor, nyt, hyvin kersku, kun Zeus Kronossynty voittaa soi ja Apollo jo sun, minut helppopa heidän maahan ol' iskeä, itse kun mult' asun riistivät ensin. Vaikk' ois kymmenkuntaa kaks sun laistasi tullut, peitseni voimapa koht' ois heidät kaatanut kaikki.
Mut et sinä taltu, et taukoa lainkaan, vaan jopa uhkaat mult' oman kunnialahjani ottaa, vaivall' ansaitun, jonk' antoi poiat akhaijein.
Kas Aurinkoa, joka otsaas paistaa, kas ruohoa, kas puita, kukkasia, joit' itsestään maa täällä ilmi loitsee! Sikskuin ne silmät kauniit, jotka itkein sun mulle uskoi, tulee iloisina, voit istahtaa, voit käydä kesken kukkain. Nyt sanaa, merkkiä mult' ällös varro; on tahtosi nyt vapaa, suora, terve, ja väärin ois sit' olla seuraamatta; suon sulle itses yli kruunun, mitran.» Kahdeksaskolmatta laulu
Ettei tahdo hän kuulla edes? Herra nähköön, häntä en mistään hinnasta näin pakoittais. RISTIRITARI. Mä pyydän, Daja, epävarmuus tää mult' oitis ottakaa. Vaan epävarma siit' itse jos viel' ootte, voiko sitä, mit' yritätte, hyväks sanoa vai pahaks, kiittää vaiko tuomita, niin vaietkaa! Ma unhoitan, teill' että on syytä vaieta. DAJA. Tuo kannustaa, ei suinkaan pidätä.
Päivän Sana
Muut Etsivät