Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Noin nopsaan kyllästyitkö rikkauteesi, min vuoksi peljännyt et neittä pyhää sa pettää etkä raiskata myös häntä?» Niin olin kuin on mies, mi ymmärtele ei vastausta hälle annettua, vaan häpee eikä virkkaa taida mitään. Vergilius lausui silloin: »Sano, sano, ett'et sa ole miksi hän sun luulee!» Ja minä haastoin määräyksen mukaan.
JULIA. Hyvästi! Riennän iki-onnelaan. Kuudes kohtaus. Lorenzon kammio. LORENZO. Niin taivas siunatkoon tään pyhän liiton, Ett'ei ois vasta meillä syytä suruun. ROMEO. Amen, amen! Vaan antaa surun tulla, Ei vertoja se vedä riemulle, Min tuottaa lyhyt näkemisen hetki. Kätemme yhteen siunaa; tehköön sitten, Min voi, tuo lemmen-kuristaja kuolo, Kun omakseni vain ma hänet saan!
Kuningas raivoten värjyy, veri miekasta hurmeilee, Ja kannel kädessä vaipuu Guillem Doré. On otsa kirkas vielä, ja hymyy huuli, Ja herjasi viimeinen lause, min kenkään kuuli. Mut laulu, min trubaduuri on laulanut kuollessaan, On veikaten lentänyt halki Provencen maan. Ja vaikk' on kuningas kuollut, viel' laulu raikuu, Väkivaltaa ja murhaa soiden kautt' aikain kaikuu.
KLAARA. Verratkaa sitä johonkin, jos teill' on sydäntä. EGMONT. Ensiksi siis KLAARA. O je! Voi ihmettä! EGMONT. Nyt minulla on kädet vapaana. KLAARA. Laskekaa! Teiltä nuhrautuu vaatteet. Nyt min' en tohdi teitä, en hipaistakaan. EGMONT. Oletko sinä nyt tyytyväinen? Minä sulle lupasin täällä kerran hispanialaisiks' esiytyä.
sua kohtaan samaa tunsin niin, ett' outoon se tunne henkilöön vain harvoin syttyy; ja siks nää portaat nyt on lyhyet mulle. Mut lausu, anteeks anna ystävänä, jos liika rohkeus multa ohjat ottaa, ja ystävyksin nyt me haastelkaamme: Kuink' olla saattoi sijaa ahneudelle sun sielussas, min oma huoles oli niin täyteen luonut viisautta syvää?»
IMOGEN. Min' oisin tuijottanut silmät puhki Ja tähystellyt, kunnes etäisyydess' Ois pieneks pienennyt kuin neulankärki, Niin, seurannut siks, kunnes sääsken hahmost' Ois ilmaksi hän siintynyt, ja sitten Pois katseen kääntänyt ja kyynelöinyt. Mut sano, milloin hältä tiedon saamme? PISANIO. Ens tilaisuudessa, siit' olkaa varma.
»Yhdeksänkymmentä viisi ensimmäinen ... toinen ... huutakaa viisin markoin...» »Kahdeksankymmentä!» Vaan silloin hyppää penkille muuan vanha vaimo ja huutaa kimakalla äänellä: »Ei pidä huutaa luontokappaleen hintaan!» »Eihän tuo ole vielä lehmänkään hinnassa!» »Kuka se on tuo akka?» »Min' oon siihen kuuluva!» Vaan siitä huolimatta putosivat huudot markan markaltaan.
Ja ratas se pyörii ja kivet ne jyrrää, Klip, klap! Ja jauhot ne myllyssä ympäri hyrrää, Klip, klap! Pian taikina valmis on, leipäkin jo, Ja puuro on padassa, hätää ei oo, Klip, klap, klip, klap, klip, klap. Sä mylläri rakkahin, jyviä suo, Klip, klap! Nyt köyhille lapsille tänne tuo, Klip, klap! Se määrä, min hiiret söi menneenä yönä, Niin »mylläri-leikki» se meillä on työnä.
Hirtti ensin itsensä Karl Johan Argillander. Iloa nyt yksin piti yllä Niku Flander. Puukotettiin mylläri. Tytär lapsenmurhan teki, toinen murtovarkauden, min äiti itse näki. Konemestari murskaks meni hammasrattaan siipiin. Kautta Kivesjärven kylän kauhu kalvas hiipii. Minkä tytär raiskataan, min pirtin tuli tuhoo. Onnetuutta, orpoutta Kives-ruukki uhoo. Miehet karkaa metsiin.
näin kunkin kaulaan kukkaron, min väri ja merkki kullakin ol' erikoinen; näkyivät silmin nauttivan he siitä. Kun tuossa tutkin, sattui silmähäni keltainen kukkaro, min päältä kuva sininen siinsi jalopeuran. Eespäin kun tuosta katseheni käänsin, toisen näin veripunaisen ja siihen hanhen kuvatun, valkeamman norsunluuta.
Päivän Sana
Muut Etsivät