Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Polyxenes sai surmans'; Amphimachus Ja Troas ovat kuolinhaavoissaan; Patroclus kuolleena tai vangittuna; Ja Palamedes murskaks silvottu; Kentauri hirvittävä säikyttänyt On armeijamme. Joutuin, Diomedes, Avuksi heille, muuten hukass' ollaan! NESTOR. Achilleen luo Patrocluksen vie ruumis! Hävetköön Ajax-raakku, sotaan menköön!
Jos tahdot tietää, tiedän minä syyn. Samaten minä; käsky kuuluu: ammu! Ei suinkaan, ystäväin. Jos Stålarm käskis Sua lyömään pääsi murskaks tuohon muuriin, Niin päätäs sentään ensin pudistaisit. Ei, mutta hän, hän herttuan on puolta, Jok' ystävä on halvan rahvaan, jota Sä, rahvaan lapsi, tyyni ylenkatsot. Hän tahtoo kirkon väärät menot poistaa, Sä niitä puoltamalla taivast' etsit.
BRUTUS. Näin liian veriseltä näyttäis työmme: Pää poikki, sitten raajat murskaks! Vihaa Se kuoloss' olis, vimmaa kuolon jälkeen. Antonius hän vaan jäsen Caesarist' on. Tehkäämme uhri, Cajus, eikä teurasta! Vihollisemme Caesarin on henki, Ja ihmishengessä ei ole verta. Voi, jospa Caesaria silpomatta Sais hengen Caesarilta! Mut, voi! siitä Saa Caesar vertaan vuotaa!
Tuoko Cassion kaltaist' on? Mult' oisko saman vastuun Cassius saanut? Niin saidaksi jos Brutus tulee, että Noin halvan rovon ystävältään kätkee, Varusta silloin nuoles, taivaan taatto, Ja hänet murskaks lyö! CASSIUS. En kieltänyt ma. BRUTUS. Sen teit. CASSIUS. En tehnyt: vastuuntuoja viisas Ei ollut. Sydämeni murtaa Brutus.
Nyt päättäkää, Oliko Tituksella syytä kostaa Noin mahdoton ja sietämätön loukkaus, Suurempi kuin mit' ihmisluonto kestää. Totuuden kuulitte; mit' arvelette? Väärinkö teimme? Sen jos näytätte, Niin me, Andronicusten kurja jäännös, Sijalta tältä, missä seisomme, Käsikkäin alas suin päin syöksymme Ja murskaks lyömme päämme kallioon, Näin tehden äkkilopun suvustamme. Puhukaa, roomalaiset!
Caessr hiukan Tääll' eteni, mut "tulin, näin ja voitin" Ei huuliltaan nyt päässyt: häpeällä Jot' ensi kertaa koki kahdesti Hän lyötiin rannoiltamme; laiva-raukat Kuin munankuoret kelluivat ja murskaks Kareihin särkyivät. Siit' iloissaan Tuo suur' Cassibelan, mi Caesarilta Oi, onnen irstautta! ol' ottaa miekan, Tek' ilotulet Lud'in kaupunkiin, Ja voitost' ylväät oli brittiläiset.
Tuulet vaikka kallioihin Kultapurren löisi, noihin Kuitenkaan ei särkyis se. Uljaasti se tuulten kanssa Kamppailisi matkallansa Ijäisyyden rannoille. Puisen purren luodoillensa Myrskyt iskee huviksensa! Kallioihin murskaks lyö. Siitä pelastua minne? Kun ei rannikot näy sinne, Kun on synkkä myrsky-yö. Niinpä usein maailmassa Kohtaloiden pauhinassa Ihmislapsen laita on.
Jos ei mennyt ois hän, Niin murskaks hänet löisin. Kumma puhe! Nyt mitä teen? Kun oikein oudot mietteet Tulevat mielehen, niin paras niist' On hyvän veikon kanssa keskustella. Toinen kohtaus. Siin' alku oli, liekö myöskin loppu? Kolmas kohtaus. Oh! neiti Sigrid! Kah kuin kalvas on hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät