Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Sano näille ylpeille miehille, jotka halveksivat sinua siitä syystä, kun luulevat sinun lähteneen meidän vanhasta suvustamme sano heille, ettet olekaan verta verestämme, et olekaan mikään Sumun Tytär vaan olet syntynyt niin komeassa salissa, tuuditettu niin pehmeillä patjasilla kuin suinkin kukaan lapsi heidän parhaissa palatseissaan.»
Ja sitten hän alkoi tehdä selkoa suvustamme, sen laajuudesta ja isästään, joka alotti talon rakentamisen, sekä itsestään, joka keskeytti rakentamisen, se kun muka oli jumalatonta tuhlausta. Silloin päätin kertoa hänelle, mitä Jennet Clouston oli käskenyt sanomaan.
Meit' ei nyt kukaan kuule. Vaan kellot yksin kuuluu. Hautaan soittaa Ne kaiken sen, mit' armast' oli mulla. Nyt sammuu kunniamme viime loisto, Nyt murtuu viime jäännös vallastamme, Nyt suvustamme viimeinen käy kuoloon, Ja se mun ainoa on poikani; Ja hauta, johon vaakunamme särkyy, On mestauslava! Meit' ei kuule kenkään. Ei edes Luoja. Taivasta mun sielun' Ei saavuta. Maan puoleen vaan se horjuu.
Joku noista kovassa työssä karaistuista miehistä oli koko kotoseudullansa tunnettu tavallista suuremmasta ymmärryksestään ja älykkäisyydestään ja hänen kerrotaan kuolinvuoteellansa kutsuneen kaikki lapsensa ympärillensä ja sanoneen heille: "Minä olen kaiken ikäni tarkoin kuulustellut kaikki tarinat, jotka olen saanut kuulla suvustamme, enkä ole esi-isistämme kuullut ainoatakaan sanottavan epärehelliseksi mieheksi.
Emmehän liene niin suvustamme pilaantuneita, ettemme kaikin tarmoin yrittäisi nostaa sitä aineellista ja henkistä voimaa, sitä varallisuutta ja sivistystä, jolle isämme ovat uurtaneet perustuksen. Kaiken sekä yksityisen että koko kansan edistymisen ehtona on itsensä velvoittaminen johonkin, mitä pitää hyvänä ja hyödyllisenä.
Muuttaako päätöksen! Mitä oikkuja nämä ovat? Milloin on kukaan meidän suvustamme sanansa peruuttanut? Kuulkaa minua, isä, älkää tuomitko minua liian ankarasti! Taipuessani teidän tahtoonne minä en tiennyt, että hän, jonka minä luulin hylänneen ja unohtaneen minut, samana päivänä oli palaava Vaasaan, toistamiseen pyytämään minua vaimoksensa. Minä jo arvasin.
Millä ylpeydellä hän joskus on puhunut sukuperästään, meidän suvustamme, Tavastien tahraamattomasta vaakunasta, jonka teräksinen käsivarsi on hänen mielestään ollut luotu kansakuntien kohtaloita ohjaamaan! Ja jos hän nyt saisi kuulla äkkiä, että hän onkin vain avioton lapsi... ANNA: Mutta onhan hän Tavast kaikissa tapauksissa!
»Lopuksi tahtoisin, rakas poikani, laskea sydämellesi vielä yhden asian. Sinun isäsi on entinen yliopiston opettaja, ja meidän nimellämme on vanha, hyvä kaiku maassa. Joukko virkamiehiä, kaikkein korkeimpiakin, professoreita, senaattoreita y.m. on sitä kantanut. Meidän suvustamme ei kukaan, ellemme ota lukuun setä Jaakkoa, ole sitä himmentänyt.
Eräässä viheliäisessä kylässä Jyllannissa syntyi kaksintaistelu, jossa isäni vasemman käden kaksi sormea hakattiin poikki; sormet löydettiin, mutta ei sormusta. Kaksi päivää myöhemmin isäni hukkui. Sormus jäi kateisiin, ja sen mukana katosi onni suvustamme. Suurin osa elämääni on sittemmin ollut täynnä ulkonaisia vastuksia, mutta samalla kuitenkin sisällistä tyytyväisyyttä.
Nyt päättäkää, Oliko Tituksella syytä kostaa Noin mahdoton ja sietämätön loukkaus, Suurempi kuin mit' ihmisluonto kestää. Totuuden kuulitte; mit' arvelette? Väärinkö teimme? Sen jos näytätte, Niin me, Andronicusten kurja jäännös, Sijalta tältä, missä seisomme, Käsikkäin alas suin päin syöksymme Ja murskaks lyömme päämme kallioon, Näin tehden äkkilopun suvustamme. Puhukaa, roomalaiset!
Päivän Sana
Muut Etsivät