Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Ja joukon eessä astui mies, Min silmät suihki tulta, Min katse syvä, tutkiva, Ja kirkas niinkuin kulta. Tää kumma joukko kulkien Sai kylän raitiollen, Sai luokse viinitarhojen Ain' yhä vaiti ollen, Mut siinä, kansan nähtyään, Tuo eellimmäinen miesi Hän kirjahansa viitaten Näin lausuella tiesi: »Te ranskalaiset veljeni, Provence'n sisaretki! Jo pilkoittaapi päivä taas, Lyö pelastuksen hetki.
Tahdo en, ett' yhä, yhä mua muistutatte teosta, min tein harkitsematta, aivan arvoitus mi mulle on, kun ajattelen sitä, En tosin katuis sitä mielelläni; vaan nähkääs, tapaus jos toistuu tuo: syy teidän on, jos penseämp' oon silloin, jos ensin harkitsen ja palaa sallin, mi palaa. DAJA. Herra armahda!
Päin käytiin valon heijastusta, haastain sanoja, joista vaieta on kaunis, kuin oli kaunis niitä kuulla siellä. Tulimme linnan jalon liepehelle, min seitsenkerroin muuri ylhä saarsi ja puolsi joka puolin virta soma. Kävimme poikki sen kuin maata vahvaa, avautui seitsenportit, ja nuo viisaat mun veivät vihannalle nurmen nuoren.
Yön tuuli tuima viilentäy, sua sisään pyydän käymään, syliini lämmittäymään.» »Laps, laulaa anna tuulien, suo ulvoa sa niiden! Soi kannus, korskuu hevonen kuin ois se orhi Hiiden! En jäädä tohdi! Nopeaan mun taaksein nouse satulaan, on peninkulmaa sata häävuoteeseemme rata.» »Ah, sadan peninkulmanko häämatka meill' on, luulet? Löi yksitoista kello jo, min soinnun vielä kuulet.» »Kuu paistaa!
Ja kun se laannut oli korvistamme, jo toinen tuossa pauhinalla tuli kuin ukkos-säällä jymy seuraa toistaan: »Ma oon, ma oon Aglauros kivettynyt!» Nyt hiipiäksein Runoniekan turviin taa enkä eteen askeleen ma otin. Ol' ilma hiljennyt jo kaikkialla. Hän mulle virkkoi: »Tuo ol' ohja kova, min tulis riittää rajaks ihmiselle.
Ja minä, päästen helpommin kuin muiden solien kautta, vaivatonna nousin, nopeita seuraten näin vainajia. Vergilius virkkoi: »Rakkaus, min hyve on syttänyt, myös aina toisen syttää, jos vain sen liekki ulkopuolle näkyy. Siit' asti siks kuin esikartanohon Manalan astui Juvenalis, joka ilmaisi mulle kiintymykses ylvään,
YLIOPPILAS. Tääll' en oo ollut kauan vielä, Ja soisin nöyrimmällä miellä Nyt miestä nähdä, puhutella, Jota mainitaan vaan kiitoksella. MEFISTOFELES. Mua kainoutenne miellyttää; Min' en oo mitään ihmeempää. Kait ootte jo katsonut ympärinne? YLIOPPILAS. Ah! ottakaa mua turvihinne! Rohkeilla mielin tänne sain, Veri lämmin, enk' oo kassaa vailla; Ero vaikea vaan oli mammastain.
Kas, lempi se on kuin kukkanen ja kukkia lempivi Kaarin, hän poimii ja painaa ja liimaa sen ja saa soman »eksemplaarin». Ja lempi se on kuin lintunen, min rinnassa haava on syvä; mut Kaarin se ottaa ja täyttää sen tai saa sulan hattuhun hyvän. Häll' onkin jo kaunis museo niin nuoreksi kokoilijaksi. Taas eilen ma näin, miten vietihin sinne koppelonpoikaa kaksi.
ma virkoin: »Toivo odotust' on varmaa tulevan kunnian, min Luojan armo ja ansio myös ennen tehty tuottaa. Tään valon mulle moni tähti antaa; mut ensin mieleeni sen valoi herran tuon korkeimman korkein lauluseppo. Sa olet toivo kaikkein niiden, jotka nimesi tuntee, laulaa tuon psalmista ja ken ei tienne, että uskon häneen?
LALLI. Tuokioksikaan Et ole mielestäni eksynyt, Vaan kaiken matkan kuluessa olit Sä mulle tähtenä, min perille Mä ikävöitsin jälleen ehtiväni. Mut armas kultain! Lienetkös sä koskaan Mua muistellut mun poissa ollessani? KERTTU. Jos sinua ma olen muistellut? Juur' usein olen... Nämät sanasi Ne sydäntäni virkistyttävät Kuin öinen kaste kasvin janoavan. Nää kääryt tervetuliaisiksi Ma annan sulle.
Päivän Sana
Muut Etsivät