Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. marraskuuta 2025
Välttämätön kuolo näkyy nyt olevan edessä, kuolo pakkasen tai nälän kautta, kummassakin tapauksessa maineheton, sankareille sopimaton surma. Tiera tästä puhkee surkeihin vaikeroimisiin; Lemminkäinen myöskin hetkiseksi masentuu ja valittaa.
Näin olj tuskin vanhus vaikeroinnut, Kun jo tyttärensä ääni kuului, Ja hän lausui, vasta paikkaan tullut: "Armas olj hän mulle, sydämensä Sydäntäni vasten sykkiessä, Kalliimpaa ei ollut maailmassa, Mutta kahta vertaa armahampi, On tuo jalo kylmänä nyt mulle kylmää maata vasten sortununna. Kalliimp' elämää on, näin mä, lempi, Tämän kuolo viel' on kallihimpi."
Nyt viettää yhdess' aljettiin eloa hauskaa ratki, murehet, riemut jaettiin ja yksin "vaakunatki." Nyt olin vain yl'oppilas, hän suurempi kuin kuningas. Ja ukon suust' on tarutkin ne, joita laulan tässä. Niit' usein öisin kuultelin pärehen liekinnässä. Ne korutont' on kertomaa, ne ota, kallis synnyinmaa! Enempi kuin elämä on lempi, enempi kuin lempi moinen kuolo.
"Kuolo on nyt joka päivä näyttävä minulle hirmujansa, synkkiin vuoren luoliin laskeutuessani, joista vaan harvat ovat palanneet. Jos minuakin semmoinen kohtalo kohtaisi, silloin älä unohda, Ruppert, että sinulla on vanha äiti, jonka huolehtiminen pitää olla pyhimpänä velvollisuutenasi. Jää hyvästi, veli, minä eroon rauhassa sinusta."
Oli murhe vaan, valitusta ei, syvä kaipaus vaan. Kehuks sankarin, nuorna min kuolo vei, ei sanaakaan; elon keväälle Vegesack vain kiitoksen suo, käy Adlercreutz ääneti paarten luo, ison, kirkkaan karpalon irti saa Drufvasta tuokio tuo. Oli kauniin Lapuan päivän pää, ja riemuiten ratsullaan von Döbeln, voittaja, ylpeää hän tarkasti rintamataan.
CAPULET. Miss' on hän? Näyttäkää! Voi! Hän on kylmä; Jäsenet jäykät on ja veri seisoo, Ja huulilt' elo luopunut jo aikaa. Oi, kuolo hänet raiskas, niinkuin raiskaa Kauneimman kedon kukan keväthalla. IMETT
Ja ystävää ja kotia he iäks jäävät vaille, mut laulu elää sydämessä sentään. Ja erehtyin ja eksyen he etsii laulupuita, kun linnut muut jo rakentavat pesää. Ja kesän suuret suvipäivät odottavat muita, mut heidät korjaa kuolo ennen kesää. Itkuraita Alfred de Musset'n haudalla Se Père-Lachaisen hiekassa huiskaa, siin' ei laula linnut, ei temmellä tuulet.
Mut ken oot sa, mi kalliolta kurkit kentiesi vitkastellen käydä kuiluun, min sulle määränneet on syysi omat?» Oppaani lausui: »Kuljeta ei kuolo, ei rikos häntä vielä kiusan paikkaan, vaan minä, vainaa, häntä tänne alas piiristä piiriin helvetin nyt johdan, hän että täyden saisi tiedon; totta on tämä niinkuin että sulle puhun.»
Niinpä nyt tätä nykyä, Tällä tuhmalla iällä, Sian tieän, kussa synnyin, Kanssa kaiken, kussa kasvoin, En tieä sitä sioa, Kussa kuolo kohtajavi, Hengen loppu loukahtavi, Näillä ouoilla ovilla, Veräjillä vierahilla. Vierin maalle vlerahalle. Kun kasvoin koissa ennen, Korkian ison koissa, Teutoi tengat tietä myöten, Rahat rantoa ajeli.
Mikä on syynä siihen? Eikö olekaan enää Suomen kansalle »kauniimpi orjan elämää kuolo hirsipuussa?» Mutta entä sitten, jos välkähdys seuraisikin! Runossaan Uusi aika hän sammuttaa viimeisenkin tähden aatteelliselta taivaaltaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät