United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Illalla lewolle laskewat toiset Waan minä suurehen suruhun Ei ole hauskoja murehet moiset Miksikä kultani hylkäsi mun." Laulaja waikeni ja sywä, kumisewa huokaus tunki läpi kaunihin aamu=ilman korwiini. Minä astuin esille ja edessäni oli nyt Nikki, joka näin warhain oli raittiissa ilmassa kewentämässä kenties kaipaawaa sydäntänsä.
Nyt viettää yhdess' aljettiin eloa hauskaa ratki, murehet, riemut jaettiin ja yksin "vaakunatki." Nyt olin vain yl'oppilas, hän suurempi kuin kuningas. Ja ukon suust' on tarutkin ne, joita laulan tässä. Niit' usein öisin kuultelin pärehen liekinnässä. Ne korutont' on kertomaa, ne ota, kallis synnyinmaa! Enempi kuin elämä on lempi, enempi kuin lempi moinen kuolo.
Viikon vuotin, kauan katsoin, Jo tuli kevätki kerran; Kuulin mie käen kukunnan, Linnun laulavan lehossa, Vaan ei syämeni sulanut, Eikä mennyt raskas mieli. Kuta kuuntelin enemmän, Sitä mieli raskahampi; Mieleni meni pahaksi, Syän syttä mustemmaksi. Kolminaiset huolet. Ei ole huolet yksinäiset, Eikä huolet kaksinaiset, Vaan on huolet kolminaiset, Murehet monennäköiset.
Meist' erottomat tuttavat nyt tuli tuokiossa; murehet, riemut, vaakunat tasattiin sovinnossa. Nyt olin vain yl'oppilas, hän suurempi kuin kuningas. Mä ukon suulta sommitin nää tarut laulun parteen, yöt monet niitä kuuntelin, kun päre hiiltyi karteen. Ne korutont' on kertomaa, ne ota vastaan, kallis maa! Enempi kuin elämä on lempi, enempi kuin lempi moinen kuolo.
Jos sydän laulamahan laikahti, niin surullisna sieltä laulu nousi, ja äidin tuskat, isän murehet mun helkkyi soinnuissani hiljaisissa. Eloni ahtaudesta sinä yksin mun nostit vapautehen kauniiseen; pois huolten pilvet otsaltani pyyhit, teit vapaaks mun, niin että sieluni voi lauluun rohkeahan ylentyä; jos kiitosta siis saanee teokseni, on teidän ansio ja teos teidän.
»Tuolla ... tuolla tuon sinikannen, tuon tarhan tuolla puolen on se asumus, jossa ei päivän murehet eikä huomisen huolet paina mieltä. »Siellä on pieni Saimikin, se kultaperhonen... Vuosi sitten se kultakäpynen kiikkui tuossa rinnoillani ja sommitteli kieltään sanomaan ymmärrettävästi. Mutta siellä on hän. Ei paina mieltä ikävä, ei huoli. Ei elon vuoria himmennä autere hämärän toivon.
ne on luotani ja toivat monen illan murehet. Moni ystävä lähtenyt luota, moni saapunut vieras mies. Sydän, hetkeäsi vuota: sinun myös käy täältä ties, kun on kerran aika se eessä, jota vavisten vuottanut oon: kun ajan ma kalman reessä ulos kuolon kuutamoon. Mut kun vie hän mun maahansa loittoon, jot'ei nähnyt yksikään, taas kaivannen kulkusten soittoon ja iltain ikävään.