Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
"Vaan täytymyst' ei minun kieltää sovi, Ja se, se Kartaagiakin hautaan vei. Niin säätää jumalat, ja tuonen ovi Se vielä kerran aukee Roomallei. Niin Rooma, kerran vahvat muuris murtuu, Maan tasalle sun kuulu kansas sortuu, Sep' Iliaan on kohtaloa vaan! Mut käyköön niinkin, tulkoon kuolo mainen, Kun kansansa vaan henk' on Roomalainen, Meit' alentamaan voimaa tarvitaan." P. Cajander. Ferencz Renyi.
Mutta nyt saakoon myös tämän peitseni kärkeä maistaa, jotta sen mieleni oivaltaa sekä tietävi tarkoin, vieläkö päässee sieltäkin vai pitäneekö jo luonaan viljankasvaja maa, väkevimmänkin joka kytkee." Noin hän vartoen mietti, mut luo jopa juoksi Lykaon vauhkona polvia kietomahan, halu polttava karttaa viel' oli rinnassaan kova kuolo ja kaamea kalma.
Joutuin satuloi hän ratsun, lippu liehui kädessäin: Sortuvan Montfortin luona surmanuoleen hänen näin. »Veriin syliini hän vaipui, vaan ei haava poltteellaan, kuolo kiroukses alla tuotti tuskaa eroovaan. Ojentaa hän sulle tahtoi kättään yli veen ja maan: Ei sua kohdannut, ja niin hän tätä kättä painoi vaan. »Silloin, kuten Autafortin, voima multa murtui, oi!
Vapiseva, verta vuotava isänmaa katsoo meihin, ja mekö, toverit, mekö antautuisimme häpeälliseen orjuuteen? Mitä on meillä valittavana? Voitto ja kunnia tahi armottoman pitkä matka Franskalaisten orjuuteen. Ken minulle uskollisena tahtoo taisteluun lähteä Jumalan ja kuninkaan ja isänmaan puolesta, hän yhtyköön minun kanssani huutamaan: Voitto tai kuolo!
Onko olemassa mitään ihanampaa kuolemaa, kuin kuolo sotatantereella? Onko olemassa kadehdittavampaa kuolemattomuutta, kuin se mikä tulee kaatuneen sankarin osaksi?
CYMBELINE. Huono tieto Se lääkärin on suusta. Tosin kyllä Pidentää rohdot elämää, mut kuolo Vie tohtorinkin. Miten oli loppu? CORNELIUS. Kamala, raivoisa kuin elämänsä, Jok' oli kauhuks kaikille, mut loppu Hänelle kauhein. Mitä tunnusti, Sen luvallanne kerron. Nämä naiset Mua oikaiskoot, jos eksyn: kostein silmin He lopun näkivät. CYMBELINE. No, kerro.
Jumala tuo, jok' asuu rinnassain, Syvälti voi sen tunteet kuohutella; Hän vallitsee mun hengen-voimiain, Mutt' ulospäin ei voi hän toimiella. Mua olemuksen kuorma vaivuttaa. Ma vihaan elämää ja toivon kuolemaa. MEFISTOFELES. Eip' ollut kuolo mielivieras milloinkaan.
AHAB. Sun isäsi. ISEBEL. Mun isäni, ja miksi Ei hänenkin? Vaan vasta puolittain Hän palvelevi sua, suuri Baal. Nyt auta häntä, niin hän kokonaan Sun omas on, ja temppelissäsi, Min sulle Samariaan teetti hän, On uhraava hän sulle kiitosuhrin, Ja perustuksen Israelissa Saa valtas vankan, horjumattoman. Sa, armollinen valtijatar, et Saa päästää kuningasta, varma kuolo On häntä taistelussa kohtaava.
»Ja jos Manan lapset lauloi, laulakohot maahan munki, ja jos kuolo kullan kauloi, löydän sulhon surmatunki, tulen, tunnen metsät sankat, kussa kukkii kuolon niini, väännän sieltä vaulat vankat, nidon niillä kullan kiini.» Kuuluu jälleen kosken pauhu, kierretähän lehtosaari, näkyy niemen takaa sauhu, kohoo kaunis taivaan kaari.
Nyyhkimään kun puhkesimme, verta oli itku tuo. Tuskain yöksi oli luotu yö, kun kahden oltiin juotu riemut, joita malja suo. Kalpenit, mut murhein äänsin: Oispa kuolo ylkäs tuo! Sua, tavernin vartiaa laiskaa, ovi auki! auki, hoi! Kuu, kaartaen pilvenkaiskaa, yli moskean katseen loi. Kas kuuta! se hymyillen nousi, kuin lempeä täynnä se ois... Ei, tänne nuoli ja jousi: alas ammu! ammu se pois!
Päivän Sana
Muut Etsivät