Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Oi, uskoton, oi ainut armahain, ei mulle kosto kuolon rauhaa suo, ei sammuta sen tulta rinnastain ei Orkus eikä Lethen vuo. Kun kylmä kuolo mun jo niellyt on sa elä yhä hekkumassa maan, mut kavahda, sun luokses, onneton, ma vielä vainajana saan! Ktemon, Ktesias, hei, hyvät miehet, porvarit, tulkaa, kaikki te, joille on kallis Ateenan ja nuorison parhain! Alkibiadeen koiran häntää ootteko nähneet?
Eihän lapsi pieni loihtia tainnut, mutta kuolo, niinkuin näimme, ei häneen pystynyt. Tästä kummastuimme ja ymmärsimme jumalten surmaansa ei suvaitsevan; ja pelkäänpä heidän vihansa päällemme lankeevan, jos vielä kerran samaa keinoa kohtaansa yrittäisimme uudistaa. Varoitti myös eräs tietäjä. U:N EM
Puhu, mies! RITARI. Rouvanne, herra, rouvanne! Hän siskons' On myrkyttännä, sen hän tunnusti. EDMUND. Ma kihloiss' olin kumpaisenkin kanssa, Nyt kaikki kolme naittaa kuolo. EDGAR. Kent! ALBANIAN HERTTUA. Ne tuokaa, olkoot elävät tai kuolleet! Tää taivaan tuomio vaan kauhistuttaa, Ei sääliä se nosta. Ei kohtelua tavan vaatimaa Nyt aika myönnä.
Se oli vaan meistä hyvin hupaista kuulla, kun kapteenimme Bremer jutteli meille: "kyllä me huomenna pääsemme lihavampaan seutuun, kun ensin ajamme turkkilaiset sieltä pois", ja arveli ettei se taida olla muuta kuin "suurustyö". Me kuvailimme itsellemme, mitenkä se oikein huomenna tulisi käymään. Joko voitto tahi kuolo kunnian kentällä! Ja oudot tunteet valtasivat sydämemme.
Vapaa Puola, kanssas Suomen kansa kahleen merkit vielä ranteissansa vannoo valan, joll' ei rikkojaa: kautta kärsimyksen-muistojemme, kautta kallihimpain hautojemme, vapaa olkoon isiemme maa! Kuolo sille, joka nostaa tohti, vapaus, sun pyhyyttäsi kohti käden sorron töihin valmihin, sille, joka kuonaan itsekkyyden, vaihtoi vapaan, puhtaan ihmisyyden, vihki voiman aseeks tyrannin!
"Niin, niin täytynyt kerrassaan olla kuolo tuli äkkiä hänelle, hänen vähintäkään aavistamattansa muuten olisi varmaankin nyt paljon aivan, aivan toisin".
Näin unta aavikoista Ja kaupungin raunioista, Min kirjokuvut hohtaa Siin kesken aromaan. Sen palatseihin santaa Nyt ilman tuulet kantaa, Ja minne silmä kohtaa, On tyhjyys ja kuolo vaan. Jo sortui muurit ylväät, Jo templein marmoripylväät Ja malakiittilaikat Ne raukee, lohkeaa. Miss' aukes siimeet puistoin, Ei tiedä tarut muistoin, Siell' ehkä laidunpaikat Nyt aron paimenet saa.
Kuolo meidät perii, Jos ette riennä! Tuonne holviin menkää. Sen varjossa ei kukaan teitä huomaa. Sokea sattumus, siis ystäväni Viel' ollos! Viel' ei ole aika kuolla! Neljäs kohtaus. VANGINVARTIJA. HERTTUA KAARLE. AMIRAALI SCHEEL. Myöhemmin ER
Tietäjä kasvatti hänestä ajattelevan ja itsenäisesti tuntevan ihmisen, ja nuoren sielunsa koko voimalla tyttö kiintyi opettajaansa. Mutta kuolo tuli ja tempasi tytön pois, juuri kun hänen kiitollinen sydämensä oli tulvillaan halua vastapalveluksella palkita rakasta opettajaa. Mutta tyttölapsen sydämelle ei kuolema mitään mahtanut.
Mut Jumal', isä ihmisten, Tät' ei näe hyväks lapsillen; Hän antoi heidän koitella Kurjuutta, puutetta. Heilt' isä kuoli. Talokin Veloista pian myytihin, Ja äiti vihdoin torppaseen Sai muuttaa lapsineen. Tuo hurskas äiti, hyvillään Hän lausui kesken köyhyyttään: »Vaikk' isän meiltä kuolo vei, Ei Luoja hylkää, ei!»
Päivän Sana
Muut Etsivät