Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. marraskuuta 2025
Ei muu kuni kuolo voi meitä tästälähin eroittaa! EBBA. Mutta, Rolf! miksi olet viipynyt, viipynyt seitsemän vuotta? Kuule seitsemän pitkää vuotta! ROLF JUTE. Oi kultaseni! Enkö olisi sun luokses rientänyt, kiiruhtanut, jos mahdollista olisi ollut? Mutta tyly esivalta lähetti murehtivan ylkäs Indian kaukaisille maille ja siltä matkalta palasi hän takaisin vasta muutama kuukausi sitte.
Mut Jumal', isä ihmisten, Tät' ei näe hyväks' lapsillen; Hän antoi heidän koitella Kurjuutta, puutetta. Heilt' isä kuoli. Talokin Veloista pian myytihin, Ja äiti vihdoin torppaseen Sai muuttaa lapsineen. Tuo hurskas äiti, hyvillään Hän lausui kesken köyhyyttään: "Vaikk' isän meiltä kuolo vei, Ei Luoja hylkää, ei!"
Ja pyörre kerran aavallen kun purtes tuonne vienee, On varma vaara tarjonas, se hautasikin lienee Jos lemmit siis sä äitiäs, niin tottelet sä kyllä!» Näin päätti äiti armahin neuvonsa syleilyllä. Ja joka viikko varmistuu tuo tuuma uusi mulla: Mä tahdon tuonne taisteluun ja miesten moiseks tulla, Mä tahdon tarmon koitteluun vesille väljemmille, Jos kuolo siellä kohtaakin, niin minkä voin mä sille.
Niinkö täällä ihmis-onni, Niinkö katoo, kuihtuu, kuolee, Hautaan hoippuu, hajoaa? Moni kantaa, kiskoo, raataa, Kituin kärsii, kuolo kaataa, Hautaan hoippuu, hajoaa. Moni perheen, lapset laittaa, Leivän leipoo, paistaa, taittaa, Hautaan hoippuu, hajoaa. Moni toimii, riehuu, rientää. Hyvän toivoo, huonon niittää, Hautaan hoippuu, hajoaa.
KATRI. Kun kuolo suojaa vanhaa kolkuttaa, Ja tunto kiusaantunut rauhaa toivoo, Ei valhetella. PARONI PANTZARSK
Kuulivat Aiaat hältä ja Meriones sanan hartaan: "Meriones sekä myös te akhaijein johtajat, Aiaat, muistelkaa, miten Patroklos oli, kumppani koito, ystävä herttainen, miten lempeä kaikkia kohtaan ain' eläessään; vaan jopa kuolo ja kohtalo joutui."
Tuskissaan näin vaikeroitsi vanhus, mutta kohta kuului ääni toinen, ääni tyttärensä, äsken tulleen: "Kallein kaikesta mit' ompi maassa, olit sylihini suljettuna, kahta vertaa kalliimpi nyt vielä olet mulle mullan sulhosena. Enempi kuin elämä on lempi, enempi kuin lempi, moinen kuolo!"
Hän on kuin juoksu-koira turvatta, Siks' että hylkäsi hän hoitajansa Ja petti holhojansa luottamuksen, Ja samaten kuin isän-murhaaja Hän ei voi missään löytää lepoa, Mut kirouksia kaikkialla! Kuolo On hälle tottakin vaan sula armo, Ei rangaistus. Kymmenes Kohtaus. Ei veljet enää säästä veljiänsä, Ei isä poikaansa, ei poika isää! Ah! Verta! Verta!
Kaikki kolme laskeusivat polvilleen ja ristissä käsin luki vanhus juhlallisesti: Vaeltaissamm' päällä maan, Kuolo ain' uhkaileepi. Mistä apu saatetaan, Mist' armo aukeneepi? Sä apu olet Herra! Me kadumm' syntiämme juur' Jost' yltyi Jumal' vihas suur! Oi Pyhä Jumala! Vanhurskas Jumala! Pyhä ja armias Vapahtaja iankaikkinen, Päästä kauhiast' kuolon kidast' meit', o armoinen! Kyrie eleeson!
»Vaan täytymyst' ei minun kieltää sovi, Ja se, se Karthagonkin hautaan vei; Niin säätää jumalat, ja tuonen ovi Se vielä kerran aukee Roomallei. Niin, Rooma, kerran vahvat muuris murtuu, Maan tasalle sun kuulu kansas sortuu, Sep' Iliaan on kohtaloa vaan! Mut käyköön niinkin, tulkoon kuolo vainen, Kun kansassa vaan henk' on roomalainen, Meit' alentamaan voimaa tarvitaan.»
Päivän Sana
Muut Etsivät