Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. marraskuuta 2025
Kuolo on se kuulu vieras, Joll' on valta vallallenkin; Ei se kysy keisarilta, Ruunupäältä ruhtinalta, Vaatisiko valtakunta Vielä täällä viipymähän; Ei se pappia paraita Kierrä kirkon haltioita; Eikä tutki tuomarilta, Oikeuen oppineilta, Tohtivatko itse tulla Toisen tuomarin etehen.
Alimman meikäläisen soturinkin Sydän syttyisi ja miekka paljastuisi Helenan tähden; häntä puolustaissa Jaloinkaan elämä ei joutavaa. Ei kuolo maineetonta. Sen siis sanon: Sotia hänen eestään kannattaa, Helenan vertaista ei kanna maa.
Käteni ristin, katsoin tulta, syntyi minussa kuvat ihmisruumihista, joit' olin ennen nähnyt poltettavan. Oppaani hyvät mua kohden kääntyi. »Mun rakas poikani», Vergilius virkkoi, »asua täällä vaiva voi, ei kuolo. Sa muista, muistahan ... ah, enkö turvaan sua vienyt seläss' itse Geryonin! Lähellä Luojaa näin mit' aikaan saankaan?
Ois suloista Mun ollut kuolla silloin, koska kuolo Niin monta muuta kitahansa nieli! Sentähden vihollisten parvehen Ma hyökkäsinkin missä oil se taajin. Mut kuolo mua vältti. Kaikki muut, Mitk' eivät tappelussa kaatuneet, Ne jäivät kirottujen saaliiksi. Ken heistä perittyä uskoaan Ei heittänyt, hän kohta surmattiin Ja armo ainoastaan suotiin niille, Joill' olis kuolo ollut parempi.
MARTTA. On kuollut? armas sydän sie! Mun mieheni kuol'! Mun hukka vie! MARGAREETA. Ei toivoansa rouva heittää saa! MEFISTOFELES. Vaan kuunnelkaa nyt murhesanomaa! MARGAREETA. En tahtois armastaa ... ois kuolemani, Jos kuolo veisi multa armahani. MEFISTOFELES. Surusta ilo, yöstä aamu. MARTTA. Vaan missä kohtas häntä surman haamu?
Ja joka viikko varmistuu tuo tuuma uusi mulla: mä tahdon tuonne taisteluun ja miesten moiseks tulla, mä tahdon tarmon koitteluun vesille väljemmille, jos kuolo siellä kohtaakin, niin minkä voin mä sille.
Henkemme; maamme, kaikk' on Bolingbroken; Ei muuta meillä omaa, kuin vain kuolo Ja tämä pieni muru kuivaa maata, Jok' on vain multakääre luillemme.
Vielä muutamia vuosia sitten oli hän iloinnut kukoistavasta terveydestään ja tyytyväisenä erilaiseen kohtaloonsa iloisena katsonut mailmaan; vaan yht'äkkiä ja odottamattomasti tempasi kuolo häneltä sydämmensä lohdun, molempien poikainsa isän.
Korven raivas' asuinmaaksi Siitä viljan väänteli, Siinä taimia teriksi Kansallensa kasvatti. Sota sorti naapureita, Suomen eestä taisteltiin. Mikko kylänmiesten kera Riensi vastaan vainoojii. Sodan maasta suistettua Jääneet palas' kotihin. Ryysyisenä, arpisena, Saapui mailleen Mikkokin. Ruoho täytti viljapellot, Tuuli tunki seinihin. Tuoni tempas' toivon taimet, Kuolo kaatoi kumppanin.
Lumivalkeat liinat laitelkaa Valitulle; Niin kuolo ei kelleen suotuisaa Kuin mulle. Ei kukkaa, ei kukkaa Tomulleni tuhlata saa, Mua rukkaa, mua rukkaa Ei ystävät voivottaa. Ja paikka syrjäinen, jok' ei näy, Mulle suokaa, Niin ett'ei lempivät siellä käy Ja huokaa. HERTTUA. Tuossa sinulle vaivastasi. NARRI. Ei mitään vaivaa, herra; laulaminen on huvia. HERTTUA. Maksan sitten huvistasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät