Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Karkkosi turviin kumppanien Adamas tuhon alta; vaan tuli vainoten Meriones sekä tuiskasi peitsen vatsanpohjuksiin, hävyn seutuun, joss' ylen julmat kurjien kuolollisten on kärsiä ailuet Areen; siihen hänt' ase iski; ja kaatui mies kera peitsen sätkyttäin kuin sonni, jot' uljaat paimenet vuorten nurmistoilt' alas tuo väkivoimin, pantuna nuoraan: noin satutettuna hän tovin sätki ja potki, mut ääreen sankari Meriones pian ehti ja tempasi peitsen ruumiist' irti, ja yö valotonpa jo varjosi silmät.
Seisoi tornissaan pyhäss' itsekin valtias vanha, keksi Akhilleun hirmuisen, näki, kuink' uron tieltä karkkosi hämmentyin väki Troian, ei yritellyt torjua; vaikertain alas tornist' asteli vanhus, portinvartia-urhoilleen näin huus valioille: "Portti nyt auki te temmatkaa väen väistyvän tulla 531 muurien turvaan, sill' ihan kinterehillä Akhilleus vainoten kiiruhtaa; nyt lie tuho läsnä, ma luulen!
Vastaan nyt Priamon vesa Dardanon juurta, Lykaon, karkkosi virran luota. Ol' yllättäin hänet kerran raastanut pois Priamon puutarhast' yöllä hän itse; viikunapuusta kun löi vesarankoja viiltävin vaskin poikki Lykaon, vaunuihin etutankoja tahtoin, niin tuho joutui vartomaton, tuli aimo Akhilleus; Lemnos-saareen kansavahan hänet laitti hän laivoin, sinne hän kaupattiin, hänet osti Iasonin poika.
Kuin jalopeuraa tai kuin metsän karjua koira, luottaen jalkojen nopsuuteen, takapuolt' yhä tarraa reisiin, lanteisiin sekä tarkkaa sen joka liikkeen, noinpa akhaijeja nyt hiuskaunoja vainosi Hektor, heist' yhä surmaten viimeiset, ja he karkkosi kauhuin.
Kuin pimeään koko maan raju peittää pieksävä myrsky aikaan syksyiseen, kun sankimmat sadevirrat viskoo Zeus, vihall' ihmisien kataluuksia vitsoin, kun lain vääntäen tuomitsee käräjillä he väärin, polkien oikeutt', unhottain ikivaltojen koston; kaikkipa tulvillaan joet vuolaat juoksevat silloin, ouruten uurtaa veet ylt'ympäri kumpua monta, jyrkänteelt' alas viskautuu meren vaahtisen helmaan pauhuin valtaisin, monet ihmistyöt tuhoellen: noin kumu suur' oli, kun hevot karkkosi iliolaisten.
Laivapa puolin jäi palaneeksi, mut iliolaiset karkkosi hirmuisin hälinöin; sivu laivojen silloin riensi akhaijit jälkeen taas; oli ääretön melske.
»Niin kauan kun Lybecker oli meillä herrana, uskoin olevamme kaikki onnettomuuteen myödyt, mutta kun hän viimein karkkosi pois maasta ja Armfelt tuli päälliköksi, uskoin kaiken selvenevän meille, mutta nyt eilisen taistelun jälkeen en usko enää mitään. Minun pääni tuntuu tyhjältä. Siinä ei ole enää mitään ajatuksia eikä mitään muuta muistoa kuin että jouduimme tappiolle.»
Taas hän ryntäsi kuin raju leijona lehmien kimppuun, lauma kun syö tuhatpää noronurmea laitumen laajan, paimen kaitsijanaan, joka sarvekkaist' elikoistaan 632 ei pedon tappavan torjuntaan ole tottunut vielä; liikkuu viimeisist' etumaisiin aina hän eestaas, vaan peto keskeen syöksähtää sekä syö härän siellä, kaikkipa karkkoo muut: noin karkkosi kaikki akhaijit äkkiä, kammoten Zeun sekä loistavan Hektorin voimaa; yksipä kaatui heistä, Mykenen mies Perifetes, Kopreun poikia, tuon, jonk' Eurystheus sananviejäks ammoin Herakleen väkivoivan luo pani aina.
Ilkkuva silloin lie moni korskea iliolainen, polkeva mielissään Menelaon kumpua kuulun: 'Niin viha vastakin täyttyköhön Agamemnonin aina, kuin tuli turhaan tänne ja toi sotajoukot akhaijein, taas kotihinsapa karkkosi pois, sulo-syntymämaahan, tyhjin laivoin lähti, ja uljas jäi Menelaos! Noin moni virkkava lie; maa nielaiskoon minut ennen!"
Nyt vongahtaa oli vuoro Tydeun poian heiton, eik' ohi kiitänyt keihäs, vaan sydänkuoppaan iski, ja vaunuiltaan uros suistui. 19 Vaunuilt' Idaios heti karkkosi pois valioilta, astua tohtinut ei hän suojaks surmatun veljen; eip' ois itse hän päässyt alt' oman turmion mustan, mutta Hefaistos vei hänet turvaan, verhoten yöhön, jott' isän vanhan mielt' ihan tyyten ei mure murtais.
Päivän Sana
Muut Etsivät