Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. lokakuuta 2025
Sen kauppas kultasepillen Taas muille myötäväksi. Niin rikast' vaan ei kohdannut, Jok' ois sen ostaa mahtanut. Näet, kun oikein saatihin Kirkkaaksi kulmiltansa, Se timantiksi nähtihin, Isoimmaks lajiansa; Kuningas kruunuuns osti sen, Siit' tuhansia maksaen. Hän pidot piti köyhillen Nyt kruunun kunniaksi, Myös Amrun lapset kerjäten Tulivat vierahiksi.
MUNKKI. Tie lyhin lie, jos suoraan herralle ma kerron patriarkan toivomuksen. RITARI. Jok' on? MUNKKI. Hän herran huostaan jättänyt ois erään kirjeen. RITARI. Mun? En lähetti ma ole! Tuoko tehtävä se oisi suurarvoisempi kuin ne, joita ennen ma suoritin? MUNKKI. On varmaan! Kirje tuo niin sanoi patriarkka läheisesti se koko kristikuntaa koskee.
KUNINGAS. Sun tekos, Hamlet, sekä oma turvas, Jok' yhtä kallis meille on kuin raskas Se työ, min teit, sua vaatii täältä oiti Pois lähtemään. Siis hankkiudu matkaan; On laiva valmis, tuuli myötäinen, Sun seuras vartoo, kaikk' on suunnattuna Englantiin. HAMLET. Englantiin? KUNINGAS. Niin, Hamlet. HAMLET. Hyvä. KUNINGAS. Niin on, jos mieleni sä tuntisit. HAMLET. Näen kerubin, joka näkee sen.
Vaan tiedättehän, ett'ei poskeni silloin olleet rypyssä kuin nyt. Mutta onhan Miila semmoinen tuores ruusupensas, jok' ei sytykään joka tulenkipunasta. Tällä ajatuksella itseäni lohdutin. Kun sitten tultiin kirkosta kotiin, lausuin hänelle sydämeni pohjimmaiset kiitokset ihanasta laulusta.
Vai ilmoitatte, kellot, sävelin Ens juhlaa pääsiäisen tulevaksi? Te köörit, veisaattenko virttä suloisaa Jok' enkel-suusta, varjotess' yön Golgathaa, Soi uuden liiton solminnaksi? VAIMOJEN K
Mä teidät surmaanko ja itseni Ja herttuan ja kaikki yksiin liekkiin? Se loppu riidan ois ja kaiken loppu, Maa rauhaa sais, ja tuonen paksu viitta, Mi kestää viimeisehen tuomioon, Se peittäis salaisuuteni ja kaikki Niin ystäväin kuin vihollisten synnit... Haa, silmäs vilkkuu, kalpa kuoleman, Jok' yli tuhansien päiden heilut Hiuskarvalla mun heikon tahtoni! Ei, ei!
Oli kuin joku sulku äkkiä olisi avattu, kun koko tuon suuren, tarkkaavan ihmis-joukon hillitty mielen-liikutus puhkesi hartaan, ihastuttavan virren tulvaksi. Virsi kuului näin: Oi kuule, Herra, huutoni Ja armos mulle lainaa, Jos sie et ole turvani, Mun synti maahan painaa, Suo mulle rauha, lohdutus, Sa, jok' oot pelkkä rakkaus.
THYREUS. Hän tietää, ett'ei rakkaus teitä Antonioon kiinnitä, vaan pelko. Oo! THYREUS. Siis surkuttelee kunnianne vammaa, Jok' on vain tahra tahaton ja lainkaan Ei ansaittu. CLEOPATRA. Hän jumalana tietää, Mik' oikeint' on. En kunniaani myynyt, Se valloitettiin. Tuota Antoniolta Kysellä pitää. Nyt sait vuodon, herra; Syvyyteen kai sun vaipua nyt täytyy, Kosk' armaasi sun jätti.
Miks ei mua vieneet, Kun veljet ryöstivät? Oi, kurjan kurjaa Tuo loiston tavottelu! Onnenmyyrät Nuo alhaiset, joill' on vain kainot toiveet, Mut elo metinen! Ken tulee? Hyi! PISANIO. Ylimys Roomasta, jok', armo hyvä, Tuo kirjeen herraltanne. JACHIMO. Kalpenette? Arvoisa Leonatus jaksaa hyvin; Lähettää hellät terveisensä. IMOGEN. Kiitos, Ja herttaisesti tervetullut, herra!
»Se suloheelmä, jota kuolevaiset monelta oksalta niin huolell' etsii, sun nälkäsi on tänään tyydyttävä.» Vergilius nää sanat mulle virkkoi, eik' ollut koskaan ole antimia senvertaisia mieltä miellyttämään. Niin tuonne päästä halu päälle halun minussa syntyi, että siivet lentoon jok' askeleella kasvaviksi tunsin.
Päivän Sana
Muut Etsivät