Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Kuin rannoillaan Ismenus ja Asopus näkivät öisen, hurjan ihmisvilkkeen, kun apuun Bakkos-luojan Teba turvas, niin heidän, joita hyvä tahto ajoi ja rakkaus oikea, näin askeliaan kehässä tässä sirpiks koukistavan.
Kuin rannoillaan Ismenus ja Asopus näkivät öisen, hurjan ihmisvilkkeen, kun apuun Bakkos-luojan Teba turvas, niin heidän, joita hyvä tahto ajoi ja rakkaus oikea, näin askeliaan kehässä tässä sirpiks koukistavan.
Vaelsi impi hurja tuosta, näki suon keskellä hän kaistan maata kovaa, asumatonta, auran käymätöntä. Jäi sinne, välttääksensä ihmisseuraa, hän orjineen ja taikatemppuinensa ja eli siellä, siks kuin kuolo saapui. Inehmot, jotka ympärillä hajan asuivat, kokoutuivat paikkaan, minkä suomuuri turvas joka suunnan saartain.
Vaelsi impi hurja tuosta, näki suon keskellä hän kaistan maata kovaa, asumatonta, auran käymätöntä. Jäi sinne, välttääksensä ihmisseuraa, hän orjineen ja taikatemppuinensa ja eli siellä, siks kuin kuolo saapui. Inehmot, jotka ympärillä hajan asuivat, kokoutuivat paikkaan, minkä suomuuri turvas joka suunnan saartain.
»Min pappi lie nimen pannutkaan, muut ei ole muistelleet, ovat mieronkoiraksi parhaastaan kuunpäiväni kutsuneet.» »Hyvä! Lyö nimi vasten herjaajaas, ei haavoita haukun suu. Vaan missä, mies, kotis, kontu-maas ja missä sun turvas muu?» Hän tielle viittasi ahteen taa »Kotikontu on tuolla tuo.» Hän nosti nyrkkiä valtavaa: »Tää mulle turvan suo.»
Vertamme Cahorsit, Gascognelaiset jo juomaan valmistuu; ah, kauniin alun oleva miksi oli loppu kurja! Mut Kaitselmus, mi Scipion kautta turvas Roomalle vallan, maineen maailmassa, pian auttava on, kuten toivon, uskon. Sa, poikani, min ruumis kuolevainen maan päälle taas sun vie, suus auki luo'os ja ällös peitä, mit' en peitä minä.»
KUNINGAS. Sun tekos, Hamlet, sekä oma turvas, Jok' yhtä kallis meille on kuin raskas Se työ, min teit, sua vaatii täältä oiti Pois lähtemään. Siis hankkiudu matkaan; On laiva valmis, tuuli myötäinen, Sun seuras vartoo, kaikk' on suunnattuna Englantiin. HAMLET. Englantiin? KUNINGAS. Niin, Hamlet. HAMLET. Hyvä. KUNINGAS. Niin on, jos mieleni sä tuntisit. HAMLET. Näen kerubin, joka näkee sen.
Myös ollut maailma on outo niin, tuot' ettei hätyyttänyt kansaa kukaan, vaan kaikki taipuivat sen tahdon mukaan ja siihen turvas niinkuin tuomariin; näin kansain kesken kunniaa se sai, myös varmaan monta kadehtijaa kai, mut kateet, kaunat voittain hyvyydellään se kaikki suostutteli sopuun hellään, ja mik' on kumma suurin kertojalla! se kuoli luonnon lempeen kuolemalla.
Mi huolenpito, mikä ylhäinen ja tyyni kärsivällisyys heill' oli, kun monta suurta kykyä he turvas, jotk' eivät tarvitsevan näyttäneet sit' oisi runsast' armoa ja sentään sen tarvitsivat! ANTONIO. Ruhtinaani, kenpä ei sitä tienne! Elon vaivat neuvoo meit' elon antimille arvon suomaan. Niin nuorena jo saavuttanut on hän liian paljon, jotta siitä voisi nyt tyytyväisenä hän nauttia.
Vertamme Cahorsit, Gascognelaiset jo juomaan valmistuu; ah, kauniin alun oleva miksi oli loppu kurja! Mut Kaitselmus, mi Scipion kautta turvas Roomalle vallan, maineen maailmassa, pian auttava on, kuten toivon, uskon. Sa, poikani, min ruumis kuolevainen maan päälle taas sun vie, suus auki luo'os ja ällös peitä, mit' en peitä minä.»
Päivän Sana
Muut Etsivät