Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
ANDRAEAS. Nyt Sä ystäväni varsin unhotat, Ett' ihmisen ei sovi maallisissa Hauskuuttaan hakea, vaan hänessä, Jok' kuoli edestämme! KERTTU. Jumala! En sitä hetkeksikään unhota, Mut' lastani en taida... ANDRAEAS. Todella Sun äsken vakaast' tehty tunnustukses Ei ollut lorutusta parempi Kun näin sen kiellät kohta! Ai'otko Sä tällä tavoin kantaa ristiä?
Suloa moist' ei sulle luonto, taide tarjonnut kuin sen ruumiin kauniin verho, joss' elin ma ja jok' on maaksi tullut. Jos kautta kuoloni tää korkein kauneus katosi suita, mikä houkutella sua enää saattoi seikka kuolevainen? Kun sattui sinuun ensi nuoli turhan ajallisuuden, ois sun tullut nousta mun jäljestäin, mi ijäinen jo olin.
CASSIUS. Sun mieltäs kysytään, jos kenenkään, Kun määrättävät ovat uudet arvot. BRUTUS. Mut malta, kunnes rauhoitamme kansan, Jonk' aivan järjiltään on pelko vienyt. Syyn sitten selvitämme, miksi minä, Jok' iskeissäni Caesaria lemmin, Tuon teon tein. ANTONIUS. Sun viisautees ma luotan.
Viel' olkoon julmempi sen kurjan osa, Ken surmas kautta meidät kurjiks saattoi, Kuin mitä lukin, kyyn tai rupikonnan Tai minkä myrkkylieron osaks soisin! Jos lapsen saa hän, keskoinen se tulkoon Ja epäsikiö ja rujoluoma, Jok' inhottavall' epämuodollaan Toivoisan äitinsäkin säikäyttää! Isältään periköön se ilkeyden!
Tuon vanhan miehen sydän avartui, ja hän tunsi Herran armahtavaisuuden ja uskollisuuden, Herran rakkauden, jok' ei unhoita omiansa. Ja yön hiljaisuudessa, kun "saatana kävi laaksoiss' ympäri niinkuin kiljuva jalopeura etsien, kenen hän sais niellä," istui vanhus ja tuo nuori poika puhellen Jesuksesta ja Hänen autuaast' armostansa, ja kiitollisuuden kyyneleet kastelivat heidän kasvojansa.
Miltä pidoissa se näyttää, Jok' ei itseään voi käyttää? Mamma sanoi, että vaan Koreilla mä yksin saan. Pysy vait! Kuningas ei jaksa Korskeutta kannattaa. Florinna siis olla saa Tyytyväinen hameesensa Sekä vanhaan pukimeensa. *Florinna*. Siihen tyydyn, tietty se, Mitä määrää armonne. Nyt on aikas lähteä! *Kuningas*. Vartoomme jo prinssiä. *Kuningatar*.
Vaikka runoilija, ylistetty suuruus, kurttisieraa häntä, on niin kaukana hänen vahingoittamisestaan, että se pikemmin koroittaa häntä toisten silmissä. Juuri se, että taideniekan silmät valitsevat hänen kasvonsa katseltavaksensa, täytynee tulla kunniaksi hänelle." "Kunniaksi!" sanoi Olga. "Kunniaksi se, jok' on pilkka ja häpeä!" "Tuon pilkan kantaa hän varmaan ilolla, madame!
Mutta kun törmäsivät pylolaiset epeijejä vastaan, miehen ensimmäisnä ma kaasin sain hevot hältä Mulion, Augeiaan vävyn aimon, joll' Agamede vaalevahius oli puolisonaan, tytärparvea vanhin, kaikki jok' aavan maan tehoyrtit ties avuntuovat. Päin karahuttaissaan hänet vaivutin vaskisin peitsin: sortui mies somerolle, ma vaunut valtasin, riensin niill' eturinnass' ottelemaan.
häneltä armo, joka voi sua auttaa; ja hartaudella sanojain nyt seuraa, niin ettei niistä eroo sydämesi.» Tään nyt hän alkoi rukouksen pyhän: Kolmasneljättä laulu »Oi Neitsyt-äiti, tytär Poikas, nöyrin ja korkein kaiken luomakunnan luotu, valittu Luojan ikineuvostossa! Se olethan, jok' ihmisluonnon olet niin aateloinut, että Luoja itse ei halveksinut tulla luoduks siinä.
PINHOS. Kuka tohtii? SAALU. Harmaa vanhus, Jok' armoasi kerjää rakkaudelle: Sun kauttas syttyi kostonliekki leiriin. PINHOS. Se syttyi Herran alttarilta. SAALU. Seis! Tuo himo polttaa Simeonin huoneen. PINHOS. Sen himo poltti jo, nyt hiilet korjaan. Miss' ovat Herran vihan astiat? 2:NEN NAINEN. Majaansa tuonne heidät Saalu vei. PINHOS. Pois väisty, kurja vanhus!
Päivän Sana
Muut Etsivät