Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Saat uljaan vävyn, miehen, joka sopii Pojilles hurjapäille kumppaniksi, Kun Rooman yhteiskuntaa ryöstävät. TITUS. Tuo sydämmen on haavaan puukonpisto. SATURNINUS. Tamora rakas, kuningatar goottein, Jok' olet ihanimpiin roomattariin Kuin impiins' uljas Phoebe verrattuna, Jos suostut moiseen äkkivalintaan, Niin, Tamora, sun otan morsioksi Ja Rooman kuningattareksi teen.
Vain itsepäinen houru moiseen kiintyy, Jonk' avut vain on sairaan kuvitelmaa Ja jok' ei vastaa tekoarvoaan.
Yks heistä oppilaalta näytti suuren Hippokrateen, min luonto luonut oli iloksi olioinsa armahimpain. Toisessa pyyde vastakkainen näkyi: kirkasta, terävää hän kantoi kalpaa, jok' yli puronkin mua peljästytti. Näin sitten neljä hahmoltansa nöyrää, ja sitten ukon, joka yksin astui kuin unessa, mut kasvoin aate-syvin.
LAULUPARVI. Kunniaksi kauneuden! PELLERVO. Leikin-aika työn lomassa, Laulun-aika juhliessa Laulan teille! PARVI. Laula! laula! Suurvaltaa susi ylisti, Ahma peurojen tuhoa, Kettu, ilves ilkitöitä Minä kiitän kontiota, Jok' ei pieniä pureksi, Ei ota ylevän päätä, Urhoista jalointa miest' ylistän. Parvi uusii viime säkeen.
MAALARI. Niinkuin naulaan! Tuo kunnas, onnetar ja istuin, jonne Viittaillaan yhtä kansan joukosta, Jok' ylös onnen jyrkännettä kiipee Kumarapäin, tuo meidän taiteen alaan Ois aivan omiaan.
Sillä hetkellä samalla Toinen kumppani tuleepi, Nikodemus noudattaapi, Jok' oli ennen yöllä ollut Jesuksen opetuslapsi, Tutkein tietä autuutehen; Vaikk' ei tohtinut eläissä Itseänsä ilmoitella, Kuiten kuolleesen kajoopi. Mitan tuopi mirramia, Aloeeta aivan paljon.
Kuvaile hänen irstast' elämäänsä Ja petomaista vaihdon haluaan, Jok' etsii piiat, tyttäret ja vaimot, Mist' irstas silmä vaan ja hauras mieli Himolleen hillitönnä saaliin löysi.
Täss' on virka suomalaisten seista tuulet, myöteiset, Täss' on toimi miesten, naisten, tässä hankkeet yhteiset. Tässä alaa rakkaulle uhraavalle, alttiille, Jok' ei kysy: mikä mulle, kysyy: mikä hänelle! Tässä isät nukkunehet samaa Herraa rukoili, Tässä kansaa nousevata onnekkaaksi siunasi!
Siin' istui jäykät virkakonehetkin, Nyt voiteit' ääress', istui moittimassa Tät' ihmiskuntaa, jok' ain' uutta, uutta Vaan toivoo, vaatii, himoaa ja tahtoo Eik' anna asiain ja ajan mennä Vaan itsestään, noin kauniist' itsestänsä, Kuin vierii virkatie tai palkka korkoo.
Mutt' oi nyt taas niitä kirkasti Uus' ilo, hehkuva into, Kuin morsian sielusi riemuitsi, Ja rajusti sykkäili rinta. Se poika, jok' äitinsä, isänmaan, Näin nostatti uinumasta, Läpi aikakausien muistetaan Sulolaulusta tenhovasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät